Kuukausi sitten päivälämpötila ulkona kipusi aurinkoisessa Kaliforniassa + 25 – 27 asteeseen.
© Kiti Müller
Suomalainen hikoili. Santa Claran Kongressikeskuksen isossa, pimeässä ja ikkunattomassa kokoussalissa taas hieroin kananlihalla olevia käsivärsiani, pyörittelin nilkkojani ja kipristelin varpaitani. Olin jälleen unohtanut, että sisätiloissa ilmastointi takaa kirpeän pohjoismaisen alkusyksyn tai –kevään sään. Hytisin viluani ja yritin pysyä kärryillä esiintymislavan tapahtumista. Valokeilaan ponnahti hetkeksi yhä uusia start up –yrittäjiä pitämään nopetempoisia palopuheita. Juuri heidän yritysideansa tulee
mullistamaan terveydenhuollon.
Health 2.0 Summit oli täydessä vauhdissa. Sponsoroidut puheenvuorot maalailivat bittien aikakauden digitaalisen terveydenhuollon upeaa tulevaisuutta. Silmieni verkkokalvoilta siirtyi mielen sulateltavaksi niin monta erilaista ja osittain samanlaista ihmisen terveyteen, hyvinvointiin ja terveyspalveluihin eri tavoin liittyvää teknologiaa ja kännykkään ladattavaa sovellusta, että ne ovat nyt iloisesti sekoittuneet keskenään. En aio ottaa tästä paineita. Hyvinvointiteknologioita ja erilaisia appsejä nimittäin tulee ja menee jatkuvana virtana, ruuhkaksi asti. Monet eivät selviä protovaihetta pitemmälle.
Pikkuruisille –pian paperiarkin litteille ja taipuisille – näyttölaitteille ladattavien sovellusten ansiosta ihmisillä on käsissään terveytensä avaimet, lavalla julitettiin. Ihmiset itse kun ovat terveytensä ja sairauksiensa parhaita asiantuntijoita. Kevyt kämmenellä lepäävän tai ranteessa keikkuvan älylaitteen hipaisu tai napautus vain ja henkilökohtaiset tiedot terveydestä ja elämäntavoista lennähtävät pilveen. Yhtä helpolla ihminen imaisee datat takaisin laitteensa uumeniin: Trendikäyrä terveyden suunnasta on valmis.
Mittaa, jaa, vertaa. Kuulijoita heräteltiin: Eri puolilla maailmaa terveystietoisten edelläkävijoiden joukko murtaa digitaalisen ajan hoitokulttuuria tavalla, jota voimme vain aavistella. Nämä ihmiset haluavat jakaa muiden kanssa ravintotottumuksensa, energiankulutuksensa, liikuntasaavutuksensa, mielialapäiväkirjansa, unensa, arkiset puuhansa, kehonsa toimintojen mittaustulokset, stressin lähteensä, voimaannuttavat kokemuksensa ja jopa sairaskertomuksensa.
Tuotteitten erinomaisuuteen vannovia hissipuheita ryyditettiin pysähdyttävillä tarinoilla ihmisistä, jotka olivat joutuneet terveytensä kanssa tavalla tai toisella pulaan. Lääkärinä pystyin hyvin myötäelämään potilaitten ja heidän läheistensä hätää hädän hetkellä. Mistään ei näyttänyt löytyvän apua. Juuri nämä elämän kipeät vaiheet olivat usein kimmokkeena yritysten markkinoimille ratkaisuille. Lääkärinä olisin kuitenkin kaivannut tarinoiden oheen tutkittua tietoa siitä, parantavatko mukana kannettavat terveysmittarit ja niiden oheen kehitetyt elämäntaparemonttiin houkuttelevat valmennusohjelmat ihmisten terveyttä.
Entä riittääkö vertaistuki kroonisen sairauden käytännön hoitopulmien äärellä? Jo opiskeluaikana, monta vuosikymmentä sitten, opin, että ei ole olemassa ns. keskiverto-potilasta. Sairaudet ja niiden hoidot vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Nykyään, kiitos pitkäjänteisen lääketieteellisen tutkimuksen, tiedämme, että useimpien tavallistenkin sairauksien (kuten vaikkapa sokeri- tai verenpainetaudin) taustalla on hyvin erilaisia ihmisen aineenvaihduntaan ja fysiologiaan liittyviä tekijöitä. Sairaudet aiheuttavat eri potilailla erilaisia oireita. Yksilöllinen ja räätälöity hoito, jota aiheellisesti nykyään peräänkuulutetaan, edellyttää paitsi ihmisen elämäntilanteen ja arjen tuntemista, myös monipuolista tietoa itse sairaudesta ja sen taustalla olevista syistä sekä hoitovaihtoehdoista. Kuinka moni ihminen haluaa loppujen lopuksi ottaa omille harteilleen kaiken vastuun omasta tai läheisten hoidosta? Lääkäreitten ja muun hoitohenkilökunnan on syytä olla aktiivisesti mukana muokkaamassa ja muuttamassa digiajan terveydenhoitoa.
Summitissa esitetyt kännykkäsovellukset, jotka etsivät ihmiselle lähimmän hoitopaikan, tarjoavat samalla autoilijalle nopeimman reittivaihtoehdon kohteeseen ja samalla reaaliaikaiset ruuhkatiedot, huomioivat myös amerikkalaisen terveydenhoidon maksupolitiikan. Sovellukset kertovat, mikä sairausvakuutus potilaalla tulee olla, jotta hoitopaikassa pääsee ulko-ovesta kynnystä pitemmälle. Hoitoalan ammattilaisille tähtiä jakavat sovellukset ovat myös yleistyneet. Annetaanko tähdet ystävällisestä palvelusta vai oikeasta diagnoosista ja hoidosta vai molemmista, ei esityksistä selvinnyt. Miten maalikko ylipäätään pystyy arvioimaan sitä, oliko sairauden hoito oikea? Ystävällisyys yhdistettynä väärään diagnoosiin ei ainakaan minua pitemmän päälle lämmitä.
Digiterveyden hypen äärellä ei voinut välttyä ajatukselta, että aikamoisessa kuplassa aurinkoisessa Kaliforniassa eletään. Esitettyjen ratkaisujen käyttö edellyttää jo itsessään aikamoista elämänhallintaa ja teknologista kyvykkyttä. Harva pitchatuista tuotteista oli “plug and play”. Kaikenlaisia virittelyjä ja personointeja tarvitaan mittalaitteiden ja palvelujen käyttöönotossa.
Health 2.0 Summitissa olikin kaiken hypetyksen lomaan onnistuneesti ripoteltu vähän toisenlaisia luentoja. Yhdysvaltojen ylin terveysviranomainen, pääjohtaja Vivek H. Murthy pitää yksinäisyyttä ja sosiaalista huono-osaisuutta keskeisinä kansalaisten terveysriskeinä. Asuinpaikan postinumero voi olla tärkein terveysongelma: Ihminen ei voi liikkua ulkona, koska riski joutua pahoinpidellyksi tai ryöstön uhriksi on iso. Raha riittää vain halpaan pikaruoakaan. Paitsi rahan, myös taitojen puute on esteenä tuoreitten vihannesten ostoon ja terveellisen ruoan valmistamiselle. Murthy toivoi terveystalkoisiin tiimihenkeä ja ihmisille yhteisiä kokoontumispaikkoja.
The Unmentionables – seminaari käsitteli kipeitä ihmisen hyvinvointiin liittyviä aiheita, joille ihmiset usein hanakasti ummistavat silmänsä. Tilaisuuden puheenjohtaja Alexandra Drane (www.EngageWithGrace.org) puhui Ostrich indexistä. Strutsi pistää päänsä hiekkaan ja luule näin hoitaneensa ongelman. Me Suomessa pistämme pään pensaaseen, kun emme halua käsitellä vaikeata asiaa.
Työstressi on liki epidemia USA:ssa, Drane kertoi huolestuneena. Yli puolet lääkäreistä ja hoitohenkilökunnasta potee stressiä ja työmotivaatio on hiipunut peräti 90%:lla lääkärikunnasta. Jatkuva kiire kelvottoman tietotekniikan ikeessä haittaa potilastyötä. Työkuormitusta lisäävät sairaaloissa ja lääkärikeskuksissa päivystävät juristit, joiden leipä tulee hoitovirhe-epäilyjen oikeudenkäynneistä. Lääkärit ja hoitajat äksyilevät toisilleen ja potilailleen. Dranen huoli on aiheellinen: hoitohenkilökunnan hyvinvointi ja jaksaminen on hyvin tärkeätä potilastyön laadulle.
Mark Ganz Cambia Health Solutions –yrityksen johtaja halusi tietää, miksi yritykset eivät kehitä terveysratkaisuja, joita potilaat itse haluavat ja pystyvät ostamaan. Miksi asiakas on aina vakuutusyhtiö? Yhtiöissäkö asuu paras terveydenhoidon viisaus? Karin Van Zant (CareSource) muistutti, että säännöllinen palkkakuitti on köyhälle tärkein terveyttä edistävä asia. “Älä saarnaa minulle terveellisistä elämäntavoista. Anna minulle sen sijaan töitä”.
Tohtori BJ Miller (Zen Hospice), jonka YouTube Ted talk What really matters at the end of life on jo kerännyt yli 2 miljoonaa katsojaa, muistutti, että elämä on arvokasta silloinkin, kun ihminen on parantumattomasti sairas. Inhimillisyys mitataan elämän lopun hoidon laadulla. Hän puhui myötäelämisestä ja läsnäolosta, ihmisten välisestä kasvokkain tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Puheenvuoro oli vahva muistutus hoitotyön inhimillisestä ytimestä kaiken teknologisen hypetyksen keskellä mieheltä, joka itse on elävä esimerkki modernin lääketieteen teknologian mahdollisuuksista liikkuessaan lavalla luontevasti alaraajaproteesiensa kanssa.
Health Summit 2.0 onnistui samanaikaisesti olemaan sekä ylisanoin kuorrutettu digitaalisen terveydenhuollon mahdollisuuksien herätyskokous että kuulijat pilvistä maanpinnalle pudottava realiteetti-pläjäys nostaessaan valokeilaan myös ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä kipeitä aiheita.
