{"id":1008,"date":"2026-01-22T18:27:37","date_gmt":"2026-01-22T18:27:37","guid":{"rendered":"https:\/\/kitimuller.com\/?p=1008"},"modified":"2026-01-22T18:27:39","modified_gmt":"2026-01-22T18:27:39","slug":"sota-ajan-sukupolvi-laittoi-pyyteettomasti-kortensa-suomi-kekoon-ei-anneta-sen-romahtaa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/kitimuller.com\/?p=1008","title":{"rendered":"Sota-ajan sukupolvi laittoi pyyteett\u00f6m\u00e4sti kortensa Suomi-kekoon\u00a0 – ei anneta sen romahtaa"},"content":{"rendered":"\n

Itsen\u00e4inen Suomi t\u00e4ytti 108 vuotta joulukuun 6. p\u00e4iv\u00e4. Foibekartanossa t\u00e4t\u00e4 juhlittiin itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n aattona. Paikalla oli Foibekartanon senioreita, jotka ovat el\u00e4neet sotavuosina (1939-1944) ja rauhan ajan alkuvuodet. He kertoivat lapsuus- ja nuoruusmuistojaan liittyen toiseen maailmansotaan, Suomen pulavuosiin ja sen j\u00e4lkeiseen aikaan. Mukanani oli Suomen lipun v\u00e4reiss\u00e4 Naksu Norsu, tulevan Norsutoimituksen toimittaja.<\/p>\n\n\n\n

Itse juhlasta on paljon tietoa Foibekartanon<\/a> nettisivuilla ja juhlan nauhoite on Youtube kanavalla<\/a>. Juhlasta uutisoivat my\u00f6s Ilta-Sanomat, Turun Sanomat ja Ilkka-Pohjalainen.<\/p>\n\n\n\n

Taianomainen viulunsoitto<\/em><\/em><\/h2>\n\n\n\n

Vuosien saatossa olen usein muistellut lapsuuttani 1950-luvun Turussa. Mieleni muistojen videossa n\u00e4en kerrostaloja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n asfalttipihan. Sielt\u00e4 kuului viulunsoiton s\u00e4veli\u00e4, jotka koin taianomaisina. Kun kurkistin ikkunasta pihalle, n\u00e4in kainalosauvaan nojaavan miehen polvillaan soittamassa. Mummuni antamat kolikot k\u00e4dess\u00e4 juoksin pihalle antamaan ne soittajalle kiitokseksi soitosta. Kysyin h\u00e4nelt\u00e4, miksi seisot polvien p\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n vastasi, ett\u00e4 sotavammojen takia alaraajat piti amputoida polvien alapuolelta. Min\u00e4 ihan odotin h\u00e4nen soittoaan. Joka kerta kun toin kolikot juttelimme hetken. Mies k\u00e4vi pitk\u00e4\u00e4n liki p\u00e4ivitt\u00e4in soittamassa viuluaan, kunnes h\u00e4nt\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt. Olin huolissani. Mit\u00e4 h\u00e4nelle oli tapahtunut? Vastausta kysymykseeni en koskaan saanut.<\/p>\n\n\n\n

Muistelen viulunsoittajaa usein. Samoin 92-vuotiaan anoppini puhelinsoittoa vuonna 2014, kun Ven\u00e4j\u00e4 valloitti Ukrainan Krimin niemimaan: Onhan teill\u00e4 mukavat keng\u00e4t k\u00e4vell\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuin s\u00e4\u00e4ss\u00e4<\/em>? Voi tulla l\u00e4h\u00f6tilannne, jossa muuta kulkupeli\u00e4 ei ole kuin omat jalat.<\/p>\n\n\n\n

Mink\u00e4laista oli el\u00e4m\u00e4 sota- ja pula-ajan Suomessa?<\/em><\/h2>\n\n\n\n

Aini Hakulinen<\/strong> on 91-vuotias. H\u00e4nell\u00e4 on i\u00e4n my\u00f6t\u00e4 mennyt kuulo huonoksi, samoin n\u00e4k\u00f6. Mutta ajatus on ter\u00e4v\u00e4 ja muisti hyv\u00e4. H\u00e4n on erinomainen keskustelija ja kertoja. Talvisota vei evakkoon, koska omasta kodista oli Ven\u00e4j\u00e4n rajalle vain vajaa 100 km:n matka. Hevoskyydill\u00e4 Aini, 3 sisartaan ja \u00e4iti matkasivat ensin Lieksaan. Tie oli liukas ja reki kaatui. Ainin nukke h\u00e4visi lumeen. Aini ei suostunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ennen kuin nukke, jolla oli \u00e4idin tekem\u00e4t vaatteet, l\u00f6ytyi.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Ainin nukke piti saada mukaan evakkomatkalle.<\/strong>
Kuva Eero Viljakainen<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Lieksassa elokuvateatteri Kulman alakerrassa odotettiin pime\u00e4ss\u00e4 evakkojunaa. Jotkut lapset pelk\u00e4siv\u00e4t pime\u00e4t\u00e4 ja itkiv\u00e4t. Vanhemmat sytyttiv\u00e4t tulitikkuja, jotta saatiin v\u00e4h\u00e4n valoa. Heti koputettiin ulkoap\u00e4in ikkunaan: valot pois. Sitten evakkomatka jatkui Alapitk\u00e4n koululle. \u00a0Sielt\u00e4 is\u00e4nn\u00e4t hakivat perheit\u00e4 omille tiloille. Koska Ainin perheess\u00e4 oli 4 tytt\u00f6\u00e4 ja \u00e4iti, he j\u00e4iv\u00e4t viimeisiksi odottamaan is\u00e4nt\u00e4perhett\u00e4. Naisv\u00e4est\u00e4 ei ole niin paljon apua maatilalla taisivat ajatella, mietti Aini. Sitten tuli lopulta Sepp\u00e4l\u00e4n nuori is\u00e4nt\u00e4 hevosella hakemaan perhett\u00e4 Sepp\u00e4l\u00e4n talon tilalle. Siell\u00e4 vanha em\u00e4nt\u00e4 oli kiukkuinen, kun noin iso porukka tuli, muistelee Aini. Perhe asusti karjakon kanssa samassa huoneessa. Nelivuotias Aini kulki nuoren is\u00e4nn\u00e4n per\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n arvelee t\u00e4m\u00e4n olleen is\u00e4hahmo, kun oma is\u00e4 oli \u201dsiell\u00e4 jossain\u201d sotilaana. Nuori is\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hti sitten sotaan ja kaatui Suomea puolustaessaan.<\/p>\n\n\n\n

Ainin is\u00e4 oli kirvesmies ja rakensi sodan aikana mm. korsuja. Kun h\u00e4n palasi kotiin, perhe muutti takaisin Lieksaan.<\/p>\n\n\n\n

Aini oli hyv\u00e4 kirjoittaja ja h\u00e4nelle kertyi iso pino p\u00e4iv\u00e4kirjoja. Matka oppikouluun olisi ollut liian pitk\u00e4, joten Aino k\u00e4vi kansakoulun ja jatkoluokat. Sama tilanne oli omalla mummullani, Karjalan evakolla. My\u00f6hemmin, vuonna 1929 syntynyt, \u00e4itini matkasi junalla Mikkeliin oppikouluun. H\u00e4n asui viikot alivuokralaisena kuuron rouvan luona.<\/p>\n\n\n\n

Koulun j\u00e4lkeen, 16-vuotiaana, Aini l\u00e4hti Ruotsiin hoitamaan sinne muuttaneen, entisen naapurin lapsia. Aini hoiti heit\u00e4 vuoden ja jatkoi sitten pari vuotta tehdasty\u00f6ss\u00e4, josta h\u00e4n saa edelleen pient\u00e4 el\u00e4kett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Milt\u00e4 ensimm\u00e4inen banaani maistui?<\/em><\/h2>\n\n\n\n

Saavuttuaan Ruotsiin Aini osti ensimm\u00e4iseksi banaanin. H\u00e4n oli n\u00e4hnyt niit\u00e4 vain kuvissa ja ajatteli tuossapa herkku. Makuel\u00e4mys ensimm\u00e4isest\u00e4 banaanista oli kuitenkin pettymys. \u201dOli ihan \u00e4ll\u00f6\u00e4\u201d. Sen maku oli vieras, ei mik\u00e4\u00e4n herkku. Min\u00e4 sain ensimm\u00e4isen kerran maistaa appelsiinia Turussa 1950-luvun lopulla. Se oli mehev\u00e4n makea. Nyky\u00e4\u00e4n, kun k\u00e4yn ruokakauppojen ylt\u00e4kyll\u00e4isill\u00e4 hedelm\u00e4- ja vihannesosastoilla, muistelen hetke\u00e4, jolloin pulkkam\u00e4est\u00e4 kotiin tultuani p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 odotti yll\u00e4tys \u2013 lautanen, jolla oli keko oranssinv\u00e4risi\u00e4 appelsiiniviipaleita.<\/p>\n\n\n\n

Aini on kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Iiriksen, n\u00e4k\u00f6vammaisten palvelu- ja toimintakeskuksen, lukulaite. Sen avulla h\u00e4n lukee mm. sanomalehti\u00e4. H\u00e4n on my\u00f6s tyytyv\u00e4inen nykyiseen kuulolaitteiseen, jonka avulla h\u00e4n kuulee hyvin televisio-ohjelmia.<\/p>\n\n\n\n

Tartuttiin t\u00f6ihin, ei nirsoiltu eik\u00e4 valitettu<\/em><\/h2>\n\n\n\n

Jaakko Lyly<\/strong> on 85-vuotias. H\u00e4n syntyi sotavuonna 1940 ja oli 5,5-vuotias, kun sota p\u00e4\u00e4ttyi. Perhe asui silloisessa Helsingin maalaiskunnassa, Rekolan kyl\u00e4ss\u00e4. Ilmah\u00e4lytykset ja pommisuojaan juoksemiset ovat j\u00e4\u00e4neet mieleen. Samoin ikkunoitten p\u00e4ivitt\u00e4inen huolellinen peitt\u00e4minen harmaan v\u00e4risest\u00e4 paperista tehdyill\u00e4 rullaverhoilla. Jaakon is\u00e4 oli sodassa alusta loppuu. Kun is\u00e4 kotiutui, h\u00e4n toi mukanaan Lapin sodan \u201dtuliaisina\u201d saksalaista \u201dleikattua\u201d konjakkia, oikeata voita ja keksej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun rauha tuli, el\u00e4m\u00e4\u00e4 ryhdyttiin rakentamaan uudestaan. Pihaan rakennettiin pieni navetta, jossa oli sika, pari lammasta ja kanoja. Lis\u00e4ksi \u00e4iti kasvatti mm. perunoita ja kasviksia, joten perhe oli varsin omavarainen. Nyky\u00e4\u00e4n puhuttaisiin l\u00e4hiruoasta. Jaakko yritti kysell\u00e4 is\u00e4lt\u00e4 sodasta. \u201dSe oli niin kauheata, ettei kannata niist\u00e4 kertoa\u201d, is\u00e4 totesi aina.<\/p>\n\n\n\n

Sod\u00e4n j\u00e4lkeisist\u00e4 ns. pula-ajoista Jaakko muistaa erityisesti ty\u00f6teli\u00e4isyyden ja sen, ett\u00e4 urakoita jaettiin. Paljon oli teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Mietin Jaakkoa kuunnellessani, ett\u00e4 tuolloin ei nirsoiltu eik\u00e4 valitettu. Tehtiin. Sen ajan ihmiset nostivat Suomen taas jaloilleen.<\/p>\n\n\n\n

Pikkulotta Aira<\/em><\/h2>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Pikkulottana Aira teki monia t\u00f6it\u00e4 Sotilassairaalassa.<\/strong> Kuva Eero Viljakainen.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Aira Niemi<\/strong> syntyi vuonna 1934 ja on nyt 91-vuotias. H\u00e4n muistaa sodan alkamisen vuonna 1939, kun ensimm\u00e4iset pommit putosivat taivaalta Kotkan kaupungissa. H\u00e4nen perheess\u00e4\u00e4n oli 5-lasta, joista Aira on keskimm\u00e4inen. H\u00e4n muistaa, miten \u00e4iti aina huuteli \u201dAnna-Liisa, Asta, Aira, Aili, kuka sie nyt oletkaan\u201d, kun halusi jonkun tytt\u00e4ren auttamaan. \u00a0Perhe meni sotaa pakoon Kauttualle, josta muutettiin Poriin.<\/p>\n\n\n\n

Porissa Airasta tuli 8-vuotiaana pikkulotta. Aluksi h\u00e4n teki k\u00e4sin isosta sidekangaspakasta erikokoisia siteit\u00e4, joita k\u00e4ytettiin erilaisten sotavammojen hoidossa. H\u00e4n auttoi my\u00f6s Sotilassairaalan lotta-kanttiinissa. Sielt\u00e4 sai lottien valmistamaa ruokaa, leip\u00e4\u00e4, ja mm. kahvia. Kanttiinissa oli my\u00f6s juttuseuraa.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4sist\u00e4\u00e4n n\u00e4pp\u00e4r\u00e4 Aira auttoi sotilassairaalassa lottia mm. sotilaiden vammojen hoidossa. Siell\u00e4 tuli paljon juteltua sotilaiden kanssa. Juttuseura oli varmasti t\u00e4rke\u00e4t\u00e4, totesin. Monet olivat rintamalla olleet kasvotusten kuoleman kanssa.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Naksu Norsu tutkii Airan pikkulottamuistoja.<\/strong> Kuva Kiti M\u00fcller <\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Sodanj\u00e4lkeisest\u00e4 ajasta Aira muistaa ruoka-kortit. Aikuiset saivat 1 dl:n maitoa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja lapset 2 dl. Vehn\u00e4jauhot, voi, sokeri, leip\u00e4 olivat kortilla. Itse muistelen mummuni ker\u00e4nneen ruokakortteja mm. kahvia varten. Aira muistaa, ett\u00e4 maaseudulta haettiin t\u00e4ydennyst\u00e4 ruoka-komeroon. Musta-p\u00f6rssi rehotti. Itse muistan, kuinka ihmiset tekiv\u00e4t vaihtokauppaa ruoka-kupongeilla. Joskus paikalle tuli tuntematon ruokakuponkikauppias. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6ll\u00e4 Suomen hyvinvointia rakennettiin p\u00e4iv\u00e4 kerrallaan<\/em><\/em><\/h2>\n\n\n\n

Aini oli 40 vuotta t\u00f6iss\u00e4 Vantaan kaupungilla mm. sosiaali- ja rakennusvirastossa. H\u00e4n teki kassan ja tilien tarkastusta. Ainia kuunnellessani mietin, ett\u00e4 ty\u00f6 vaati tarkkuttaa, sinnikkyytt\u00e4 ja salapoliisin taitoja. Kun kirjanpidosta ei l\u00f6ytynyt kirjatulle rahalle kuittia, Aini l\u00e4hti paikan p\u00e4\u00e4lle selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 koko kuitti oli tekaistu. Sitten Aini siirtyi kaupunginhallituksen puheenjohtajan sihteeriksi, kun pyynt\u00f6 k\u00e4vi. Aini on tehnyt ty\u00f6t\u00e4 kansantalouden ja kunnallispolitiikan n\u00e4k\u00f6alapaikalla.<\/p>\n\n\n\n

Aira teki erilaisia t\u00f6it\u00e4 mm. postissa ja verovirastossa. Verovirastossa h\u00e4n otti vastaan veroilmoituksia ja t\u00e4ytti reik\u00e4kortteja. Ne meniv\u00e4t l\u00e4vistykseen sen j\u00e4lkeen, kun Aira oli erikoiskyn\u00e4ll\u00e4 viivannut tiedot. Mieleen tuli oman v\u00e4it\u00f6stutkimukseni alkuaika 1980-luvun alussa, jolloin reik\u00e4kortteja viel\u00e4 k\u00e4ytettiin tutkimuksessa tietoa ker\u00e4tt\u00e4ess\u00e4. Aira k\u00e4ytti my\u00f6hemmin my\u00f6s \u201dpallo\u201d-s\u00e4hk\u00f6kirjoituskonetta. H\u00e4nell\u00e4 on muistona kultainen pieni s\u00e4hk\u00f6kirjoituskoneen pallo, jota h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaulaketjussa.<\/p>\n\n\n\n

Jaakko k\u00e4vi lapsena aina Rekolan Autotarvikkeessa, joka oli Pihkalan navetassa. Jaakko on aina tyk\u00e4nnyt tehd\u00e4 k\u00e4sill\u00e4. Lis\u00e4ksi h\u00e4nell\u00e4 oli mielenkiinto autoihin. H\u00e4n p\u00e4\u00e4si Korpivaaralle autonasentajaksi. Maan autossa Jaakolla oli oppipoikia. Ammattikoulun j\u00e4lkeen nuoret tulivat h\u00e4nelle asentajaoppiin. Jaakko vaihtoi sitten uraa ja oli liki 30 vuotta paloesimies. Paloesimiehen\u00e4 piti ehti\u00e4 joka paikkaan. Asemapaikka oli lentoasemalla. Teht\u00e4viin kuuluivat my\u00f6s paloturvallisuusasiat<\/p>\n\n\n\n

El\u00e4kevuosina Jaakko on korjannut autoja ja rakentanut taloja. Jaakko teki t\u00f6it\u00e4 70-vuotiaaksi. H\u00e4n jakaa kanssani ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 ylin el\u00e4keik\u00e4 voisi nyky\u00e4\u00e4n hyvin olla 70 vuotta ellei enemm\u00e4n, jos terveytt\u00e4 ja intoa riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Arvostakaa arkea, ei aina tarvitse keksi\u00e4, mik\u00e4 voisi olla paremmin<\/em><\/h2>\n\n\n\n

Aini, Aira ja Jaakko ovat el\u00e4neet sota- ja pula-ajan ja n\u00e4hneet Suomen vaurastumisen. Vaatimattomista oloista oli ponnistettava eteenp\u00e4in. Oli tartuttava siihen, mit\u00e4 oli tarjolla. Kysyess\u00e4ni Ainilta el\u00e4m\u00e4nohjetta h\u00e4n vastasi: \u201dEl\u00e4k\u00e4\u00e4 tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4 yl\u00e4- ja alam\u00e4kineen. Niit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n varrella tulee. Kun on tyytyv\u00e4inen siihen, mit\u00e4 on, ei tarvitse aina keksi\u00e4, mik\u00e4 voisi olla paremmin.\u201d \u00a0<\/p>\n\n\n\n

Mietin, ett\u00e4 ohje on yksinkertainen ja viisas. J\u00e4\u00e4k\u00f6 ihan tavallinen arkiel\u00e4m\u00e4 iloineen ja suruineen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 helposti ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden jalkoihin? Pit\u00e4isik\u00f6 sen arvostusta tuoda enemm\u00e4n esille?<\/p>\n\n\n\n

Muista tervehti\u00e4 toista ihmist\u00e4<\/em><\/h2>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Ihminen kaipaa kanssak\u00e4ymist\u00e4, toteaa Jaakko.<\/strong> Kuva Eero Viljakainen<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Jaakon el\u00e4m\u00e4nohje on: \u201dMuista tervehti\u00e4 toista. Ihminen kaipaa kanssak\u00e4ymist\u00e4.\u201d\u00a0 Jaakko jutteli aina oppipoikien kanssa. Puhuttiin ty\u00f6n liittyvist\u00e4 asioista ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 yleens\u00e4. \u201dSuomi on yksin\u00e4isten maa\u201d \u00a0<\/em>otsikoivat eri mediat. Jaakon ohjetta noudattamalla jokainen voi osaltaan vaikuttaa el\u00e4m\u00e4piiriss\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 huomioi kanssaihmisi\u00e4 juttelemalla heid\u00e4n kanssaan. Jaakko totesi, ett\u00e4 monesti aluksi vain tervehdittiin. Siit\u00e4 alkoi usein tutustuminen, v\u00e4hitellen vaihdettiin kuulumisia, kun kohdattiin.<\/p>\n\n\n\n

Kaikkien kolmen kohdalla ajattelin, ett\u00e4 uteliaisuus el\u00e4m\u00e4lle on ollut heille t\u00e4rke\u00e4 mauste. My\u00f6s yritteli\u00e4isyys ja rohkeus tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin tuli esille el\u00e4m\u00e4ntarinoissa.<\/p>\n\n\n\n

Naksu Norsu oli innoissaan. Pitk\u00e4n el\u00e4m\u00e4n aikana paljon n\u00e4hneet ja erilaista el\u00e4m\u00e4nkokemusta omaavat haastateltavat tekiv\u00e4t Naksu Norsuun suuren vaikutuksen. Naksun korvien asennosta n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n suorastaan imi kuulemaansa. Kerroin h\u00e4nelle, ett\u00e4 yhteen juttuun mahtuu vain pieni maistiainen siit\u00e4, mist\u00e4 kaikesta haastatteluissa Ainin, Airan ja Jaakon kanssa puhuttiin.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
vas. kuva Eero Viljakainen, oik. kuva Kiti M\u00fcller<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Naksu Norsu oli avecini Suomi 108 vuotta itsen\u00e4isyysjuhlassa. Juhlassa saimme kukkuramitoin niin hengen kuin ruumiin ravintoa. Oli hienoa juhlia 108 vuotiasta. Oikealla Naksu kuuntelee Veteraanin iltahuutoa<\/em>. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Itsen\u00e4inen Suomi t\u00e4ytti 108 vuotta joulukuun 6. p\u00e4iv\u00e4. Foibekartanossa t\u00e4t\u00e4 juhlittiin itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n aattona. Paikalla oli Foibekartanon senioreita, jotka ovat el\u00e4neet sotavuosina (1939-1944) ja rauhan ajan alkuvuodet. He kertoivat lapsuus- ja nuoruusmuistojaan liittyen toiseen maailmansotaan, Suomen pulavuosiin ja sen j\u00e4lkeiseen aikaan. … Continue reading →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[39,14,166,353,16,316,135,354,290,18,21,15],"tags":[289,336,25,356,111,355,291,30],"class_list":["post-1008","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ajatus","category-suomeksi","category-empatia","category-historia","category-ihminen","category-ikaantyminen","category-mieli","category-suomi","category-taide","category-tarina","category-tulevaisuus","category-yhteiskunta","tag-elama","tag-historia","tag-ihminen-2","tag-juhla","tag-mieli","tag-suomi","tag-taide","tag-yhteiskunta-2"],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n