<\/p>\n
<\/p>\n
Tutkimusty\u00f6 on parhaimmillaan kiehtovaa l\u00f6yt\u00f6retkeily\u00e4. Siin\u00e4 ollaan vahvasti el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kiinni ja el\u00e4m\u00e4lle uteliaita. Parhaat hetket olen itse kokenut tilanteissa, joissa spontaanisti ja yll\u00e4tt\u00e4en viri\u00e4\u00e4 innostunut keskustelu eri alojen tutkijoiden kanssa v\u00e4h\u00e4n kaikesta maan ja taivaan v\u00e4lill\u00e4. Oikein tunnen, miten aivojeni hermosoluissa k\u00e4y miellytt\u00e4v\u00e4 kutina. Byrokratiafrustraatiotkin ihminen siet\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen v\u00e4h\u00e4n paremmin.<\/p>\n
Tutkijoille sinisten ajatusten miettiminen ja ideoitten pallottelu on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, jotta yhteisess\u00e4 hoidossa oleva tiedepuutarha kukoistaa elinvoimaisena. Ajatuksilla lannoitetussa muhevassa mullassa tutkimusidean idusta voi kasvaa v\u00e4hitellen kukoistava tutkimushanke tai ohjelma, joka poikii lopulta sen himoitun, juhlapuheissa niin usein mainitun \u2013 innovaation \u2013 ehk\u00e4 per\u00e4ti kaupallisen menestystuotteen.<\/p>\n
Nykyp\u00e4iv\u00e4n informaatiovirtojen, tehokkuuden vaatimusten ja tulosmittareiden py\u00f6rteiss\u00e4 tutkijoiden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6nt\u00e4 haihattelua ei hyv\u00e4ll\u00e4 katsota. Tehokkaasti toimiva, itse\u00e4\u00e4n uudistumiskykyisen\u00e4 pit\u00e4v\u00e4 organisaatio antaa piirun verran periksi: muutamia tunteja voi silloin t\u00e4ll\u00f6in kirjata ty\u00f6ajanseurantaj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n projektin suunnittelun, verkostoitumisen ja yhteiskehittelyn momentille. Taloushallinnon mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 on kuitenkin l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti tuottamatonta, koska siit\u00e4 ei voi laskuttaa ulkoista rahoittajatahoa. Siksi t\u00e4t\u00e4 ajank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 on erityisen tarkasti valvottava ja rajoitettava hallinnollisilla ohjeilla. Lempilapsen asemassa on tutkimus, jolle on voitu etuk\u00e4teen m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tarkat takuutuotokset ja runsaasti laskutettavia ty\u00f6tunteja hyv\u00e4ll\u00e4 katteella.<\/p>\n
Onko v\u00e4hemm\u00e4n enemm\u00e4n, enemm\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n? Tappaako kilpailu luovuuden? Onko tutkijan ura ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n houkutteleva? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 siihen nuoria edes kannustaa? N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 pohdittiin P\u00f6rssitalolla 25.4. Professoriliiton (www.professoriliitto.fi) ja Tieteentekij\u00f6iden liiton (www.tieteentekijoidenliitto.fi<\/a>) seminaarissa.<\/p>\n Yliopistojen tulosmittauksessa vuotuinen julkaisujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 on edelleen t\u00e4rkeimpi\u00e4 tuottavuuden ja \u201dlaadun\u201d -mittareita. Professorikisoissa mittaillaan hakijoiden julkaisuluetteloiden pituuksia. Paras tapa kasvattaa sit\u00e4 on tehtailla ja raportoida tutkimuksia, jotka eiv\u00e4t kyseenalaista, vaan tukevat valalla olevaa tieteellist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 tutkituista ilmi\u00f6ist\u00e4. Pieni my\u00f6t\u00e4sukainen lis\u00e4nyanssi olemassa olevaan tietoon, on hyv\u00e4 jippo, jolla varmistaa artikkelin sujuva ja nopea l\u00e4pimeno. Kannattaa my\u00f6s viitata lehden editorien t\u00f6ihin.<\/p>\n Tutkija, joka saa oivalluksen, jonka seurauksena h\u00e4n ryhtyy ajattelemaan asioita uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta ja per\u00e4ti kyseenalaistaa aiemmin saatuja tutkimustuloksia, on yleens\u00e4 ongelmissa. Siin\u00e4 vasta tyhm\u00e4sti tekee, jos loikkii tieteenrajojen yli ja ottaa yhteisty\u00f6kumppaneiksikin muiden alojen tutkijoita. Uusia menetelmi\u00e4k\u00e4\u00e4n ei kannata kehitt\u00e4\u00e4, jos haluaa nopeuttaa julkaisuluettelon pituuskasvua. Jos t\u00e4lle riskitutkimuksen tielle hairahtuu, tuloksista tehty tieteellinen artikkeli voi kulkea useita vuosia kiertopalkintona eri lehdiss\u00e4 ennen kuin l\u00f6ytyy arvioitsijakolmikko, joka on riitt\u00e4v\u00e4n yksimielinen siit\u00e4, ett\u00e4 uusi tutkimusl\u00f6yd\u00f6s, tai menetelm\u00e4, voidaan julkaista arvovaltaisessa tiedelehdess\u00e4. Jos ty\u00f6st\u00e4 ei kiertomatkalla l\u00f6ydy muuta vertaisarvosteltavaa, niin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tieteelliset johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset ovat aivan liian rohkeita.<\/p>\n Juhlapuheissa vaaditaan tutkijoilta riskinottoa, rohkeutta tarttua uusiin tutkimusaiheisiin. El\u00e4m\u00e4n realiteetti on kuitenkin se, ett\u00e4 tutkijan uralla menestyv\u00e4t erityisesti he, jotka eiv\u00e4t usko n\u00e4ihin juhlapuheisiin. Sill\u00e4 aikaa, kun tieteen propellip\u00e4\u00e4 taistelee kuin Don Quijote tieteen traditioitten tuulimyllyj\u00e4 vastaan, takuutuotoksia tahkova tutkija kasvattaa julkaisuluetteloaan jopa kymmenien julkaisujen vuosivauhtia. H\u00e4n istua n\u00f6k\u00f6tt\u00e4\u00e4 tutkimusaineiston p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuosikausia kuin tatti. Aina l\u00f6ytyy julkaisufoorumi hieman aiemmasta modifioidulle t\u00e4sm\u00e4jutulle. Arvatkaa, kumman tutkijanura on nousujohteinen?<\/p>\n Tutkijakoulut ovat esimerkki siit\u00e4, kuinka v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 saadaan enemm\u00e4n eli tohtori-inflaatio. Tohtorien valmistusputkesta pullahtaa ulos 3 – 4 vuodessa tutkimusapulaisen taidoilla v\u00e4it\u00f6sp\u00f6ntt\u00f6\u00f6n p\u00e4\u00e4sseit\u00e4, mutta toki my\u00f6s erinomaisen tieteellisen ajattelun omaavia. Tohtorintutkinto ei kuitenkaan nyky\u00e4\u00e4n takaa sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 on kyky kriittiseen ajatteluun ja itsen\u00e4iseen tutkimusty\u00f6h\u00f6n. Mittarit jyr\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4ss\u00e4kin: yliopistoissa ja korkeakouluissa lasketaan maisterin ja tohtorintutkintojen lukum\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja valmistusaikoja.<\/p>\n Yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimus- ja opetushenkil\u00f6kunta k\u00e4rvistelev\u00e4t talousraporttien, tulosmittareiden, toiminnan v\u00e4li- ja vuosiraporttien, osaamiskartoitusten, resurssien uudelleen suuntaamisen ja ty\u00f6aikajyvitysten \u00e4\u00e4rell\u00e4. Kilpailu tutkimusrahoituksesta on yhdistelm\u00e4 maratonjuoksua ja pika-aitoja. Moni tekee tutkimusta iltaisin tai viikonloppuisin, jos jaksaa. K\u00e4yt\u00e4vill\u00e4 kulkee zombien n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ihmisi\u00e4 lasitunnein katsein, kun j\u00e4lleen on y\u00f6t\u00e4 my\u00f6ten v\u00e4\u00e4nnetty apurahahakemuksia, valmisteltu luentoja tai korjattu tenttej\u00e4. Ei siin\u00e4 mielentilassa luovuus kuki! Kovien suorituspaineiden puristuksessa, voimiensa \u00e4\u00e4rirajoilla ihminen tekee my\u00f6s virheit\u00e4. Tutkimustuloksia tulkitaan v\u00e4\u00e4rin, kaunistellaan, joskus my\u00f6s vedet\u00e4\u00e4n hatusta. Kopiologia voi my\u00f6s nostaa ilke\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Yhteiskunta tarvitsee korkeatasoista, eettisesti kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 pohjalla olevaa tutkimusta. T\u00e4rkein rooli on ihmisill\u00e4. Heid\u00e4n henkisest\u00e4 jaksamisestaan on pidett\u00e4v\u00e4 huolta. Uupumus ja innostus tarttuvat yht\u00e4lailla tiedeyhteis\u00f6ss\u00e4 kuin muillakin ty\u00f6paikoilla. Ajattelevat, toisistaan v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t ja huolta pit\u00e4v\u00e4t ihmiset ovat se inhimillinen p\u00e4\u00e4oma, jolla yhteiskunnan menestyminen varmistetaan.<\/p>\n Tutkimusty\u00f6n hedelmien jalostuminen kaupallisiksi tuotteiksi on hidasta. K\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n Suomi ei malta odottaa. Vaikeata on my\u00f6s saada tiedepolitiikan linjauksia tekev\u00e4t p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tutkimusta, joka tuottaa uusia avauksia, lis\u00e4\u00e4 ihmiskunnan ymm\u00e4rryst\u00e4 el\u00e4m\u00e4n monimuotoisuuteen k\u00e4tkeytyvist\u00e4 salaisuuksista tai tuottaa kaupallisen sovelluksen, on vaikeata tunnistaa. Takuutuotokset voidaan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 etuk\u00e4teen. Yll\u00e4tykset yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t, etenkin jos antaa itsens\u00e4 yll\u00e4tty\u00e4.<\/p>\n Miten k\u00e4visi t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 biokemisti Frederick Sangerille, jonka julkaisuluettelo on lyhyt ja joka on kaiken lis\u00e4ksi arvioinut, ett\u00e4 useat julkaisuistaan h\u00e4n olisi voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirjoittamatta? \u00a0<\/span>Sanger sai kemian Nobelin palkinnon vuonna 1958 insuliinin proteiini-sekvenssin selvitt\u00e4misest\u00e4 ja toisen Nobelinsa vuonna 1980 ansioistaan DNA -sekvenssimenetelm\u00e4n kehitt\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n Fyysikot Felix Bloch ja Edward Purcell selvittiv\u00e4t ydinmagneettisen resonanssin periaatteen vuonna 1946. Kumpikaan ei osannut mainita yht\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sovellusta tieteelliselle tulokselleen. Saisivatko he t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tutkimusrahoitusta? Nyt – puoli vuosisataa my\u00f6hemmin – tied\u00e4mme, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteen t\u00e4rkeimpiin kuuluva tutkimusmenetelm\u00e4, magneettikuvaus, on yksi useista, t\u00e4m\u00e4n perustutkimuksen piiriin kuuluvan havainnon sovelluksia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tutkimusty\u00f6 on parhaimmillaan kiehtovaa l\u00f6yt\u00f6retkeily\u00e4. Siin\u00e4 ollaan vahvasti el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kiinni ja el\u00e4m\u00e4lle uteliaita. Parhaat hetket olen itse kokenut tilanteissa, joissa spontaanisti ja yll\u00e4tt\u00e4en viri\u00e4\u00e4 innostunut keskustelu eri alojen tutkijoiden kanssa v\u00e4h\u00e4n kaikesta maan ja taivaan v\u00e4lill\u00e4. Oikein tunnen, miten aivojeni … Continue reading