![\"\u00a9](\"https:\/\/i0.wp.com\/kitimuller.com\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kiti.jpg\")
<\/a>\u00a9 kuva Michael M\u00fcller<\/p><\/div>\n
Mantramaiset tuomiop\u00e4iv\u00e4n julistukset vilistelev\u00e4t silmiss\u00e4ni ja rummuttavat korvieni t\u00e4rykalvoja. Totuuksiksi v\u00e4itetyt sanat tuovat mieleeni rahisevan, rikkonaisen levyn, joka junnaa paikoillaan. Se vaikertaa loputtomasti Suomi-laivan surkeata kuntoa. Pohja vuotaa. Ihan kohta upotaan globaalitalouden myrskyisell\u00e4 merell\u00e4.<\/p>\n
He, joilla oma palkkapussi repeilee liitoksistaan tulovirtansa \u00e4hkyss\u00e4, julistavat kuorossa: K\u00f6yhyyden tiell\u00e4 ollaan, jyrkkenev\u00e4ss\u00e4 alam\u00e4ess\u00e4. Tuottavuus on nollassa, vienti ei ved\u00e4. Ihmisten ostointo on hiipunut. \u201cLis\u00e4\u00e4 ty\u00f6tunteja palkka-alen kera\u201d on ainoa resepti, jonka n\u00e4m\u00e4 kovapalkkaiset ovat muille kuin itselleen keksineet. On n\u00e4hk\u00e4\u00e4s madonluvun aika. Hyvinvointivaltio kun on tehnyt Suomen ty\u00f6teli\u00e4\u00e4st\u00e4 kansasta laiskan ja vaativan. Kyll\u00e4 huonommissakin ty\u00f6oloissa voi t\u00f6it\u00e4 tehd\u00e4, p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t toteavat. Katsokaapa vaan niin it\u00e4\u00e4n kuin Atlanttin yli l\u00e4nteen, jonne ty\u00f6paikkanne valuvat kiihtyv\u00e4\u00e4n tahtiin.<\/p>\n
Kameroiden loisteessa kansalle kerrotaan naama vakavana kabinetti-seminaarien anti: Kest\u00e4vyysvaje natisuttaa hyvinvointivaltiota. R\u00f6nsyj\u00e4 on leikattava miljardien edest\u00e4. Silm\u00e4tikkuna on julkinen hallinto. Sep\u00e4 vasta k\u00e4enpoikana t\u00e4m\u00e4n maan vararikkoon ajaa. P\u00e4\u00e4t\u00e4ni alkaa harmituksesta kivist\u00e4\u00e4, kun ajattelen, mit\u00e4 korkeita palkkoja maksetaan t\u00e4llaisten tyhjien ja sis\u00e4ll\u00f6tt\u00f6mien latteuksien sanomisesta; saman valituslaulun toistamisesta.<\/p>\n
Vallan kabineteissa viihtyvien heristelevi\u00e4 sormia katsellessa mietin, onko k\u00e4sien omistajilla mit\u00e4\u00e4n todellista k\u00e4sityst\u00e4 ty\u00f6n arjesta.<\/p>\n
Vuosi sitten julkisuudessa rummutettiin positiivisuuden ilmapiirin ja toisistamme v\u00e4litt\u00e4misen t\u00e4rkeydest\u00e4. Duuri-laulun piti pist\u00e4\u00e4 Suomeen vipin\u00e4\u00e4, ruokkia poreilevaa toimeliaisuutta, k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 muutos. Suomalaisia syyllistettiin synkkyyteen vaipumisesta, n\u00e4k\u00f6alattomuudesta, innottomuudesta. Hengen nostatusta tarvittiin, koska p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t p\u00e4\u00e4tteliv\u00e4t, ett\u00e4 suomalaisilta puuttuu sisukas ja samalla rento yritt\u00e4minen. Me emme uskalla ottaa riskej\u00e4 ja ep\u00e4onnistua iloisesti. Kyvytt\u00f6min\u00e4 kadehdimme menestyji\u00e4. Emme ole valovoimaisia tarinaniskij\u00f6it\u00e4, \u00e4rh\u00e4k\u00f6it\u00e4 ja samalla lupsakkoja Suomi-tuotteiden ja osaamisen myyntitykkej\u00e4. Vajavaisuuksien lista oli loputon. Ihmisi\u00e4 nujerrettiin oikein urakalla. Kirsikkana vajavuuksien keossa oli huono itsetunto. Siin\u00e4p\u00e4 hiivaa itsetunnon kohotukselle ja intoa puhkuvan yhteiskunnan leipomiseen.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t ponnekkaasti valaista Suomea ja istuttaa kansalaisiin innostuksen kipin\u00e4n. Pistettiin pystyyn Suomi 2030 \u2013hankkeita. Visioitiin, ennakoitiin, paneloitiin. Erilaisissa selk\u00e4ranka-seminaareissa ruodittiin maan ja mailman tilaa. Suomi-navan ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6rittiin ja hy\u00f6rittiin. Puhuttiin yhteiskuntasopimuksesta – yhteiskunnasta, jossa ihmisen on hyv\u00e4 el\u00e4\u00e4 ja tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Se rakennetaan yhdess\u00e4, arvostavassa ja kannustavassa ilmapiiriss\u00e4. Suomi on vuonna 2030 osaamisen k\u00e4rjess\u00e4 intoiltiin! Jo vuonna 2020 Suomessa on Euroopan paras ty\u00f6el\u00e4m\u00e4!<\/p>\n
Vuodenkierron j\u00e4lkeen on \u00e4\u00e4ni kellossa toinen. Joka tuutista tulee loputtomasti r\u00f6nsyilev\u00e4\u00e4 puhetta valtion budjetin rahareik\u00e4-r\u00f6nsyjen miljardiluokan leikkaustarpeista. T\u00e4m\u00e4 on tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 viisastelua, kun p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien ainoa vastaus siihen, mill\u00e4 leikkauksilla taloussairas Suomi tervehtyy, on p\u00e4\u00e4t\u00f6n: \u201cR\u00f6nsyt leikataan rakennemuutoksilla.\u201d<\/p>\n
Mieless\u00e4ni salamoi, kun n\u00e4ill\u00e4 samoilla suilla heti kohta hehkutetaan juhlapuheissa Suomen menestykselle toista resepti\u00e4. Tarveaineiksi luetellaan niit\u00e4 toimia, joita juuri k\u00e4enpoikana tikun nokkaan nostettu julkinen sektori mahdollistaa: Koulutus, korkea osaaminen, tutkimus, elinvoimainen kulttuuri, kielitaito, turvallisuus, huoltovarmuus, puhdas ymp\u00e4rist\u00f6, hyv\u00e4 terveydenhoito, toimivat sosiaalipalvelut, liikkumisen helppous, kansalaisten tasavertainen kohtelu lain edess\u00e4 sek\u00e4 k\u00f6yhist\u00e4, heikoimmista, vanhuksista ja sairaista huolehtiminen. Toista ei j\u00e4tet\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 vakaaseen sivistysvaltioon kuuluvista, julkisen talouden tuottamista hedelmist\u00e4 nauttivat mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin my\u00f6s talouden yksityissektorin pienet ja suuret yritykset.<\/p>\n
Reilu vuosi sitten yhteiskunnan kellokkaat lauloivat kilpaa positiivisuuden mantraa. Nyt veisataan kurjuuden mollia. Mielest\u00e4ni julkinen keskustelu Suomessa on yksi\u00e4\u00e4nist\u00e4. Suomen kurjuutta \u00e4\u00e4nekk\u00e4immin kauhistelevat pit\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n totuuden torvina. Jonkunhan pit\u00e4\u00e4 kasvattaa kriisitietoisuutta. Luulevatko he tosiaan, ett\u00e4 kansalaiset eiv\u00e4t yt-aaltojen py\u00f6rityksess\u00e4 tajua, ett\u00e4 tiukkoja aikoja elet\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Yhdess\u00e4 asiassa p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t kyll\u00e4 ovat johdonmukaisia. Syy ongelmiin on aina kansalaisissa. Joko me ihmiset emme ole tarpeeksi positiivisia tai kriisitietoisia. Aina meist\u00e4 l\u00f6ytyy vajavuuksia. Aina \u00e4\u00e4ness\u00e4 olevia, vallan linnakkeissa viihtyvi\u00e4, vaivaa vakava-asteinen sosiaalinen sokeus.<\/p>\n
Yhteiskuntaa rakentavat ihmiset, joita ei ole jatkuvilla lamapuheilla ly\u00f6ty lyttyyn tai eri tavoin vajavaisiksi moitittu. He jaksavat unelmoida. Tulevaisuuden usko ruokkii unelmaa paremmasta, tekee siit\u00e4 totta. Tuomiop\u00e4iv\u00e4n kellojen soitto tuhoaa n\u00e4m\u00e4 unelmat. Se on inhorealismia, josta realistinen optimisti n\u00e4kee punaista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
N\u00e4en punaista eik\u00e4 se liity joulun odotukseen. Korvissani soi, vaan ei suinkaan joululaulujen helisev\u00e4 helin\u00e4. Mantramaiset tuomiop\u00e4iv\u00e4n julistukset vilistelev\u00e4t silmiss\u00e4ni ja rummuttavat korvieni t\u00e4rykalvoja. Totuuksiksi v\u00e4itetyt sanat tuovat mieleeni rahisevan, rikkonaisen levyn, joka junnaa paikoillaan. Se vaikertaa loputtomasti Suomi-laivan surkeata … Continue reading