![\"\u00a9](\"https:\/\/i0.wp.com\/kitimuller.com\/wp-content\/uploads\/2015\/08\/KitiMustikkaBlogi02082015_vers2-e1438588937500.jpeg\")
<\/a>\u00a9 Michael M\u00fcller<\/p><\/div>\n
Kykin varvikossa. Niin kauas kuin silm\u00e4 kantaa n\u00e4kyy sinist\u00e4. Niin pitk\u00e4lle kuin oma muistini ulottuu, 2015 on kaikkien aikojen mustikkavuosi. Mustikan himo on saanut minut valtaansa. Marjapoimuri on kuin kasvanut kiinni k\u00e4teeni. Kuka ties idea poimurista on syntynyt mets\u00e4n keskell\u00e4 \u2013 kuten niin monen ihmisen ty\u00f6kalun. Plop, plop \u2013 pulleat ja mehukkaan makeat marjat tipahtelevat astiaan. P\u00e4\u00e4sty\u00e4ni poimimisen vauhtiin ja rytmiin ajatukseni alkavat mustikkameren keskell\u00e4 harhailla ja hyppi\u00e4 aiheesta toiseen. T\u00e4m\u00e4 kes\u00e4blogi on siis mustikoiden ja mets\u00e4ss\u00e4 kuljeskelun ansiota tai syyt\u00e4.<\/p>\n
Joka p\u00e4iv\u00e4 eri medioissa ihmetell\u00e4\u00e4n Suomen ep\u00e4vakaista s\u00e4\u00e4t\u00e4 ja haikaillaan Keski- ja Etel\u00e4-Euroopan helteiden per\u00e4\u00e4n. Ihmiset karkaavat Suomesta aurinkorannoille valohoitoon uutisoidaan. Mit\u00e4h\u00e4n turistit tuumaavat kylm\u00e4st\u00e4 Pohjolan kes\u00e4st\u00e4? Kun Helsingiss\u00e4 ei ole viel\u00e4 edes Guggenheimin museota vetonaulana. Tapaamani ulkomaalaiset ovat ihastelleet Suomen s\u00e4\u00e4n raikkautta ja ilman puhtautta. Joo joo, turistin on helppo saada pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kicksej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 koleudesta, narisevat suomalaiset. Mutta ett\u00e4 koko KES\u00c4loma on kuljettava villasukat jalassa.<\/p>\n
Kes\u00e4ll\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n v\u00e4lty “viinauutisilta\u201d. Vuosittain toistuva kesto-otsikko \u201cHelleaalto kansoittaa terassit ja alkoholiongelmat v\u00e4ijyv\u00e4t lomalaisia\u201d ei t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ainakaan viel\u00e4 ihan toimi. Niinp\u00e4 median piti keksi\u00e4 aiheeseen uusi tulokulma: \u201cAnkea kes\u00e4 voi johtaa alkoholisoitumiseen \u2013 l\u00e4\u00e4k\u00e4rit n\u00e4kev\u00e4t jo vaaran merkit\u201d uutisoi Helsingin Sanomat hein\u00e4kuun lopulla. Lehtiartikkeli varoittaa, ett\u00e4 huonojen lomas\u00e4iden tuottama pettymys ja ihmisen mielt\u00e4 kalvava pelko yt-neuvottelujen mahdollisuudesta synnytt\u00e4v\u00e4t vaarallisen mielen stressi-coctailin, jota sitten l\u00e4\u00e4kit\u00e4\u00e4n viinalla. T\u00e4t\u00e4 pel\u00e4t\u00e4\u00e4n ja t\u00e4h\u00e4n varaudutaan. Tapauksia ei viel\u00e4 ilmeisesti ole l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden vastaanotoilla juurikaan n\u00e4kynyt.<\/p>\n
\u201cPullotetaan kyyneleet, myyd\u00e4\u00e4n ne Baden Badeniin, miss\u00e4 Suomen murheet pumpataan suihkul\u00e4hteisiin\u2026.niiss\u00e4 kylpee turisti ja toinenkin\u201d, laulaa Chisu Baden Baden \u2013kappaleessa. (https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=Yu19IWuIArY<\/a>). \u201cT\u00e4ss\u00e4 ratkaisu ois vientiongelmiin. Tuotanto halpaa ois, on Suomi varsin masentunut maa\u201d, jatkaa Chisu. Uidessani sinisess\u00e4 mustikkameresss\u00e4 t\u00e4m\u00e4n laulun sanat py\u00f6riv\u00e4t mieless\u00e4ni. Laulussa potkut t\u00f6ist\u00e4 saanut rahaton sai itkunsa lomassa oivalluksen, josta kiinnostui itse presidenttikin.<\/p>\n Nyt ei ole juuri tilaa positiivisille uutisille. Taloushan on kuralla. Poliitikot ja kovapalkkaiset, kohtuuttomista el\u00e4ke-eduista nauttivat yritysjohtajat ovat liittoutunet yhteen vaatimaan jotain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 yhteiskuntasopimusta, jossa menett\u00e4ji\u00e4 ovat l\u00e4hinn\u00e4 ahkerat, asiansa hoitavat, pienipalkkaiset rivikansalaiset. Heihin tiukka talouskuri iskee samalla, kun johtajat kuusikymppisin\u00e4 karkaavat etel\u00e4n l\u00e4mp\u00f6\u00f6n ja veroparatiiseihin. Eih\u00e4n mik\u00e4\u00e4n asia voi meill\u00e4 olla hyvin. N\u00e4keeh\u00e4n sen, kun ulos katsoo: S\u00e4\u00e4kin rankaisee. Taivaalla on mustia sadepilvi\u00e4, l\u00e4mp\u00f6mittari nousee juuri ja juuri 15 ja 20 plus asteen v\u00e4lille. Meit\u00e4 kylm\u00e4\u00e4v\u00e4t muutkin asiat kuin talousn\u00e4kym\u00e4t.<\/p>\n Vaikka media kuinka lietsoo surkeutta v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin kes\u00e4 s\u00e4ineen on upea. Harvoin on luonto ollut hein\u00e4kuun lopulla yht\u00e4 vihre\u00e4n vehre\u00e4. En heti muista vuotta jolloin niittyjen kukkaloisto olisi ollut yht\u00e4 lumoava kuin t\u00e4n\u00e4 vuonna. Villiruusut ja suojellut k\u00e4mmekk\u00e4kasvit kukkivat lehdoissa. Varvikot notkuvat pulleita isoja mustikoita. M\u00f6kkiteiden varret, niityt ja kedot ovat punaisina mets\u00e4mansikoita. Popsin villivadelmia v\u00e4lipalaksi marjoja t\u00e4ynn\u00e4 olevista pensaista. Kanttarellit jo kurkistelevat sammalten lomasta. Tatteja pukkaa. N\u00e4m\u00e4 luonnon tarjoamat el\u00e4mykset ja sato ovat ilmaisia, kaikille tarjolla. L\u00e4hin viheralue tai mets\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t usein k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Luonnon antimia alkaa l\u00f6yty\u00e4, kun malttaa tutkailla maastoa.<\/p>\n Ajatukseni aikamatkaavat 1960-luvulle, lapsuuteni kes\u00e4maisemaan. N\u00e4en vanhan Heikki-set\u00e4ni kumaran sel\u00e4n ja vikkel\u00e4t k\u00e4det, kun h\u00e4n aamusta iltaan, usean viikon ajan, poimi talteen kaikki pihapiirin varvikoitten mustikat. Niit\u00e4 kertyi kymmeni\u00e4 litroja. Yht\u00e4\u00e4n mustikkaa ei varpuihn j\u00e4\u00e4nyt. Iltaisin h\u00e4n istui kuistilla itse kehittelem\u00e4ns\u00e4 marjaliukum\u00e4en \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja poimi pois liki roskattoman marjasaaliin muutamat mustikanraakileet ja \u2013lehdet.<\/p>\n Ajatukseni karkaavat viel\u00e4 kauemmaksi; aikaan jolloin asiat hoituivat, kun oli hyv\u00e4t keng\u00e4t, joilla k\u00e4vell\u00e4 mets\u00e4sss\u00e4, naapuriin, kirkonkyl\u00e4lle, kyl\u00e4kauppaan. Omin jaloin taittuivat pitk\u00e4tkin matkat. Matkanteosta ja kengist\u00e4 kuulin lapsena tarinoita Karjalasta kotoisin olevalta mummoltani. Viime vuosina niit\u00e4 on kertonut 93-vuotias anoppini muistellessaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Saksassa.<\/p>\n Hyp\u00e4hd\u00e4n mietteiss\u00e4ni takaisin t\u00e4h\u00e4n hetkeen. Historia ja nykyisyys sekoittuvat ajatuksissani; arvuuttelen ketk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 havumets\u00e4isess\u00e4 ja kallioisessa sammalikossa ja varvikossa ovat vuosisatojen saatossa k\u00e4yskennelleet. Ovatko kenties poimineet satoa talteen juuri t\u00e4st\u00e4 paikasta, miss\u00e4 min\u00e4 nyt kykin? Ja mit\u00e4 kaikkea ovatkaan osanneet ruoaksi ker\u00e4t\u00e4? Ent\u00e4 millaisia kes\u00e4s\u00e4it\u00e4 on koettu ja mill\u00e4 keinoin perheet ovat selvinneet entisajan huonoista viljavuosista? Huono viljasatohan on nyt monin paikoin tulossa. Viimeisimm\u00e4t n\u00e4lk\u00e4vuodet koettiin Suomessa ja L\u00e4nsi-Euroopassa vuosina 1866-1868. Silloin kuoli n\u00e4lk\u00e4\u00e4n Suomessa arviolta 8 % v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Sellainen kohtalo ei meit\u00e4 nyt uhkaa. T\u00e4st\u00e4kin kannattaisi muistaa iloita.<\/p>\n Miksik\u00f6h\u00e4n suomalaiset, ty\u00f6t\u00e4 tarvitsevat, eiv\u00e4t innostu marjojen tai sienien poimimisesta? On sek\u00e4 Suomen talouden kannalta ett\u00e4 ekologisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 lenn\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n maahan marjanpoimijat Aasiasta. Pit\u00e4isik\u00f6 marjastamista ja sienest\u00e4mist\u00e4 ty\u00f6n\u00e4 markkinoida uudella tavalla? Vaikkapa n\u00e4in: Tervetuloa l\u00e4hiruoan asiantuntijaty\u00f6h\u00f6n. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4si eiv\u00e4t kulu laitteiden n\u00e4pp\u00e4imi\u00e4 n\u00e4pytellen. Ker\u00e4\u00e4t luonnosta marjoja ja sieni\u00e4 olet l\u00e4hiruokaketjun avainhenkil\u00f6. Sinun tarkat silm\u00e4si ja n\u00e4pp\u00e4r\u00e4t sormesi ovat varmistamassa suomalaisen l\u00e4hiruoan houkuttelevuutta ja kilpailukyky\u00e4. Annat ruoalle ihmisen k\u00e4den j\u00e4ljen. Vaikka ty\u00f6 on sesonkiluontoista, ty\u00f6jakson aikana voit ahkeruudella saada kokoon sievoisen rahasumman. Ty\u00f6ss\u00e4 opit jatkuvasti uutta ker\u00e4ilyst\u00e4 ja erilaisissa s\u00e4\u00e4oloissa toimimisesta. Er\u00e4s t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4n niksi liittyy ravisteluun: Sateen j\u00e4lkeen kannattaa esimerkiksi mustikan varvusta ensin ravistaa pois vesipisarat ja vasta sitten napsia siit\u00e4 marjat poimurilla.<\/p>\n Mets\u00e4n keskell\u00e4 sormenp\u00e4itten tuntoaistimus palauttaa minut mitteist\u00e4ni tarkkailemaan j\u00e4lleen ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Kanervatkin ovat n\u00e4emm\u00e4 jo kukassa. Poimin niit\u00e4 kimpun ja painan samalla mieleeni maamerkkej\u00e4, joitten avulla suunnistaa aikanaan puolukoitten luo. Miten ihanaa onkaan lampsia kumppareissa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 puskissa virkist\u00e4v\u00e4n pohjoistuulen pit\u00e4ess\u00e4 itikat poissa niskasta. Pilvien lomasta pilkahtelee aurinko. Muutama pilvi suihkuttaa ajoittain lyhyen hetken sadepisaroita niskaani. Sateenkaari n\u00e4kyy j\u00e4rven vastarannalla. Kuikka huutelee j\u00e4rvensel\u00e4ll\u00e4. Kyll\u00e4 Suomen kes\u00e4 on upea \u2013 viile\u00e4n\u00e4kin.<\/p>\n Suomen luonto ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole hullumpi ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6. Tekemist\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. T\u00f6it\u00e4 l\u00f6ytyy monenlaisille k\u00e4teville k\u00e4sille. Alkuun p\u00e4\u00e4see, kun vain tarttuu toimeen.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4t\u00e4 hommaa varten ihmisell\u00e4 on k\u00e4det, mietin. Kykin varvikossa. Niin kauas kuin silm\u00e4 kantaa n\u00e4kyy sinist\u00e4. Niin pitk\u00e4lle kuin oma muistini ulottuu, 2015 on kaikkien aikojen mustikkavuosi. Mustikan himo on saanut minut valtaansa. Marjapoimuri on kuin kasvanut kiinni k\u00e4teeni. Kuka … Continue reading