![\"\u00a9](\"https:\/\/i0.wp.com\/kitimuller.com\/wp-content\/uploads\/2014\/02\/cropped-Kiti_Huumori_blogiin1.jpg\")
<\/a>\u00a9 Michael M\u00fcller<\/p><\/div>\n
Paavo Teittinen kirjoittaa 13.6. 2016 Helsingin Sanomissa ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tekstin naispoliitikkojen kohtelusta. Sen kimmokkeena lienee ollut tapa, mill\u00e4 mm. Elina Lepom\u00e4ke\u00e4 on piikitelty ja samalla v\u00e4h\u00e4telty mm. medioissa ja poliittisissa piireiss\u00e4. Jutussa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi naispoliitikkojen kohtelua parin vuosikymmenen ajalta. Poliittiseen johtajuuteen liittyviss\u00e4 keskusteluissa politiikan kokenut ja p\u00e4tev\u00e4 Hilary Clintonkin on edelleen, 68 vuotiaana, samanlaisen riepottelun kohteena kuin h\u00e4nt\u00e4 yli puolet nuoremmat Elina Lepom\u00e4ki ja Li Andersson t\u00e4\u00e4ll\u00e4 koto-Suomessa. N\u00e4m\u00e4 uutiset aktivoivat omia muistikuviani ty\u00f6uraltani. On aika antaa sormien tanssia n\u00e4pp\u00e4imill\u00e4 ja kertoa valittuja paloja tositarinoita muualta kuin poliittisista kiemuroista yli nelj\u00e4nkymmenen vuoden ajalta.<\/p>\n
Lukiossa 1960- ja 70-lukujen vaihteessa halusin osallistua konekirjoituskerhoon oppiakseni kymmensormij\u00e4rjestelm\u00e4n. Edesmennyt fyysikkois\u00e4ni (Teknillisen korkeakoulun Kylm\u00e4laboratorion perustaja ja johtaja Olli Lounasmaa) vastusti ajatusta ja neuvoi: \u00c4l\u00e4 opettele konekirjoitusta \u2013 \u00e4l\u00e4k\u00e4 keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kahvia. Olen monesti n\u00e4hnyt, kuinka miehet yritt\u00e4v\u00e4t t\u00f6iss\u00e4 valjastaa naisen sihteerikseen ja kahvinkeitt\u00e4j\u00e4ksi. Kun n\u00e4in kohdallasi aikanaan k\u00e4y, voit tyynesti todeta, ett\u00e4 et osaa kirjoittaa koneella tai keitt\u00e4\u00e4 kahvia. Sinisilm\u00e4isen\u00e4 teinin\u00e4 en ollut uskoa korviani. Voiko Suomi, naisten \u00e4\u00e4nioikeuden pioneerimaa, todella olla t\u00e4llainen takapajula?<\/p>\n
Meni muutamia vuosia ja suomut putosivat kertaheitolla silmist\u00e4ni. Min\u00e4 ja kaksi l\u00e4\u00e4ketieteen miesopiskelijaa aloittelimme kes\u00e4amanuenssin hommia sairaalassa. Esitt\u00e4ydyimme ylil\u00e4\u00e4k\u00e4rille, joka sanoi: \u201dEnnen kuin jatketaan, keit\u00e4p\u00e4s Kiti meille kahvit\u201d. \u201dEn osaa keitt\u00e4\u00e4 kahvia\u201d, vastasin. Ylil\u00e4\u00e4k\u00e4rin kulmakarvat nousivat. En keitt\u00e4nyt. Muutama vuosikymmen my\u00f6hemmin kysyin niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 juttelevilta miehilt\u00e4 \u201dkoska t\u00e4m\u00e4 kokous oikein alkaa?\u201d \u201dSitten kun ylil\u00e4\u00e4k\u00e4risi suvaitsee saapua\u201d. \u201dMin\u00e4 olen ylil\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u201d, vastasin. \u201dLuulimme, ett\u00e4 olet h\u00e4nen sihteerins\u00e4. Sulla on muuten hienot korvakorut\u201d.<\/p>\n
Jotkin muistot l\u00e4\u00e4k\u00e4rinuralta liittyen siihen, ett\u00e4 olen nainen naurattavat, toiset eiv\u00e4t. P\u00e4ivystyspoliklinikalla tunnustelin kuumeisen ja sekavan potilaan sel\u00e4n ihoa lannenikamien korkeudella l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni oikean kohdan, josta lannepistoneulan avulla saisin otettua steriilisti n\u00e4ytteen selk\u00e4ydinnesteest\u00e4. L\u00e4\u00e4kint\u00e4vahtimestari piti potilaasta kiinni, jotta oikea asento s\u00e4ilyy ja potilas ei p\u00e4\u00e4se pistoshetkell\u00e4 riuhtomaan niin, ett\u00e4 syntyy vahinkoa. Omaiset ihmetteliv\u00e4t \u00e4\u00e4neen. Onpas erikoista touhua. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri pit\u00e4\u00e4 potilaasta kiinni ja hoitaja ottaa n\u00e4ytett\u00e4.<\/p>\n
Apulaisl\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 ollessani klinikkajohtaja ilmoitti, ett\u00e4 olen h\u00e4nen urallaan ensimm\u00e4inen naisalainen, joka on yht\u00e4kki\u00e4 raskaana ja ty\u00f6j\u00e4rjestelyj\u00e4 pit\u00e4isi mietti\u00e4. Kysyin nimitt\u00e4in, onko mahdollista raskausajan jatkaa senhetkist\u00e4 sijaisuuttani erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4rin teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4, jossa ei ole elimist\u00f6n fysiologiaa rasittavia ilta- ja y\u00f6p\u00e4ivystyksi\u00e4. Edellisen raskauden aikana olin kesken potilasty\u00f6n joutunut itse p\u00e4ivystyksen\u00e4 useaksi viikoksi hoitoon vuodeosastolle ennenaikaisen synnytyksen riskin takia ja klinikka oli yht\u00e4kki\u00e4 vajaamiehitetty. Kuvittelin olevan kaikkien etu ottaa p\u00e4ivystysasia puheeksi hyviss\u00e4 ajoin ja ennakoivasti. Totesin samalla, ett\u00e4 jos nykyinen j\u00e4rjestely ei onnistu, j\u00e4\u00e4n suosiolla (voitteko kuvitella t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n perspektiivist\u00e4!) l\u00e4hiaikoina pois sairaalaty\u00f6st\u00e4 tutkimusvapaalle. \u201dMit\u00e4 oikein ajattelit tulemalla tuolla raskaushistorialla uudestaan raskaaksi sairaalapalvelusi aikana?\u201d Muistan viel\u00e4kin, miten j\u00e4rkyttynyt olin pomon vastauksesta. Nielin kyyneleit\u00e4. Tapaamisen j\u00e4lkeen purin pahaa mielt\u00e4ni sairaalan ruokalassa. En saanut ymm\u00e4rryst\u00e4 ainakaan vastap\u00e4\u00e4t\u00e4ni istuneelta vanhemmalta naisl\u00e4\u00e4k\u00e4rilt\u00e4: \u201dMinulla on nelj\u00e4 lasta. K\u00e4vin synnytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00f6iden lomassa ja jo kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin olin taas t\u00f6iss\u00e4. Kuulepas Kiti, eiv\u00e4t naiset ennenk\u00e4\u00e4n lomailleet. Kesken maatilan t\u00f6iden k\u00e4ytiin puskassa synnytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja sitten jatkettiin hommia. Nainen, joka ei samaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pysty, ei sovi ainakaan sairaalal\u00e4\u00e4k\u00e4riksi. Puuhastelkoon yksityisvastaanotolla\u201d.<\/p>\n
1980-luvulla l\u00e4\u00e4k\u00e4reill\u00e4 oli viel\u00e4 ylipitki\u00e4 ty\u00f6vuoroja: Ensin tehtiin p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6 ja sitten jatkettiin ilta- ja y\u00f6p\u00e4ivystyksell\u00e4 ja viel\u00e4 seuraavakin p\u00e4iv\u00e4 tehtiin t\u00f6it\u00e4. 32 tunnin ty\u00f6putken lopussa, v\u00e4it\u00e4n, ei kukaan ole ter\u00e4vimmill\u00e4\u00e4n. Samalla vuosikymmenell\u00e4 ryhdyttiinkin keskustelemaan muutoksista t\u00e4h\u00e4n systeemiin. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rien kokouksessa totesin \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 y\u00f6vuoron j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. \u201dMin\u00e4 ainakin olen y\u00f6n valvottuani kuin zombie seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d. Takanani pomppasi miesl\u00e4\u00e4k\u00e4ri v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti yl\u00f6s: \u201dT\u00e4m\u00e4n siit\u00e4 saa, kun l\u00e4\u00e4k\u00e4rikunta naisistuu. Heti valitetaan, ett\u00e4 ei jakseta.\u201d<\/p>\n
\u00c4itiyslomillani aviomies ehdotti, ett\u00e4 tekisin v\u00e4it\u00f6skirjani tutkimushommia parina iltana viikossa laboratoriossa tai kirjastossa. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana osuin hissiin tuntemani keski-ik\u00e4isen miesl\u00e4\u00e4k\u00e4rin kanssa. \u201dKukas vauvaa hoitelee, kun sin\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hiippailet?\u201d \u201dVauvan is\u00e4 tietysti ja hyvin hoitaakin\u201d, vastasin n\u00e4rk\u00e4styenkin moisesta typer\u00e4st\u00e4 kysymyksest\u00e4. \u201dKyll\u00e4 vauva tarvitsee \u00e4iti\u00e4. Mit\u00e4h\u00e4n t\u00e4st\u00e4kin lapsellesi seuraa.\u201d Lasten ollessa pieni\u00e4 sain kuulla voivottelua lasteni kohtalosta. \u00c4idille n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirja olevan lapsia t\u00e4rke\u00e4mpi. Ihan kuin n\u00e4m\u00e4 kaksi asiaa olisivat toisiaan poissulkevia. V\u00e4it\u00f6skirjaohjaajani professori Leif Andersson oli aviomiehen ja oman is\u00e4ni lis\u00e4ksi onneksi t\u00e4rke\u00e4 vastavoima. Leifin mukaan pienten lasten \u00e4idit vasta hyvi\u00e4 v\u00e4it\u00f6stutkijoita ovatkin. He tekev\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t hommansa keskittyneesti turhia jaarittelematta, koska tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kotona odottaa ruokittavia suita.<\/p>\n
Ennen v\u00e4it\u00f6stilaisuuteni alkua, kustos katsoi minua ja tokaisi: \u201dSinulla on punaiseksi lakatut kynnet. Yrit\u00e4tk\u00f6 niill\u00e4 h\u00e4m\u00e4t\u00e4 (mies) vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4\u00e4si. Ja viel\u00e4 mustat sukat ja polvipituinen pikkumusta, h\u00e4n jatkoi hissikatseensa p\u00e4\u00e4tteeksi. Karonkassa kustos kysyi jo aiemmin v\u00e4itelleelt\u00e4 aviomiehelt\u00e4ni, kumpi on perheen mies, Kiti vai sin\u00e4. Siin\u00e4 sai aviomieskin julkisesti juhlan keskell\u00e4 osansa ennakkoluuloista.<\/p>\n
Ty\u00f6urani edetess\u00e4 ja i\u00e4n karttuessa muistojen laariin kertyi toisenlaisia kokemuksia. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tiukassa neuvottelussa en ollut valmis antamaan periksi johtamani yksik\u00f6n resursseista, vaan vaadin parempia perusteita punakyn\u00e4n k\u00e4yt\u00f6lle. \u201dKuule, Kiti, sinun pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 v\u00e4h\u00e4n varoa. Tapasi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 vastaan, on kovin miehinen piirre. Se ei oikein sovi naiselle. T\u00e4m\u00e4 on minun is\u00e4llinen neuvoni sinulle\u201d. Er\u00e4\u00e4n kokouksen j\u00e4lkeen sain positiivista palautetta mieskolleegalta: \u201dkymmenen pistett\u00e4\u201d. \u201dKiitos, minustakin kokous meni hyvin ja lopputulos oli erinomainen\u201d, vastasin. \u201dTarkoitin kyll\u00e4 sukkahousujasi. Niitten kuvio on nappikymppi!\u201d.<\/p>\n
Ty\u00f6maakokouksessa, joka koski l\u00e4\u00e4ketieteellisen yksik\u00f6n tilojen remonttia, urakoitsija yritti sivuuttaa ja hiljent\u00e4\u00e4 minut, jo keski-ik\u00e4isen naisen, katselmuskokouksessa sanoen: \u201d\u00c4l\u00e4 sin\u00e4 tytt\u00f6nen siin\u00e4 puhu asioista, joista et mit\u00e4\u00e4n kuitenkaan ymm\u00e4rr\u00e4.\u201d \u201dOli miten oli, min\u00e4 istun rahakasan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja jos en ole tyytyv\u00e4inen ty\u00f6n tuloksiin rahaa ei tipu\u201d, vastasin. \u201dOllaanpas sit\u00e4 nyt herkki\u00e4\u201d, murahti mies. Ik\u00e4ni puolesta minua olisi voinut kutsua \u00e4rh\u00e4kk\u00e4\u00e4ksi akaksi. Er\u00e4s uusi kollegani taas totesi aikoinaan: \u201dKeskustelummehan sujui oikein hyvin, vaikka minua varoitettiinkin etuk\u00e4teen siit\u00e4, ett\u00e4 olet pelottavassa maineessa\u201d. \u201dSiis mit\u00e4?\u201d kysyin. \u201dEt kuulemma anna periksi ja ylitsesi ei noin vain k\u00e4vell\u00e4\u201d. Enp\u00e4 usko, ett\u00e4 miest\u00e4, joka pit\u00e4\u00e4 omiensa puolta olisi n\u00e4in luonnehdittu.<\/p>\n
Ty\u00f6terveyslaitoksen tutkimusprofessorina olin panelistina monissa eri tilaisuuksissa etenkin 2000-luvulla. Usein ainoana naisena. \u201dHeh heh, oletkos sin\u00e4 nyt se kiinti\u00f6nainen\u201d, veisteliv\u00e4t vitsiniekat. Aloin oikein odotella, kuka t\u00e4ll\u00e4 kertaa asiasta kuittailee.<\/p>\n
Etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana olen k\u00e4ynyt monia keskusteluja minua huomattavasti nuorempien, fiksujen, osaavien ja esiintymiskykyisten naisten kanssa. Heill\u00e4 on ajatuksia ja hyv\u00e4 kyky perustella esimerkiksi kehitt\u00e4misehdotuksiaan. He tunnistavat erilaisia ty\u00f6ntekoon liittyvi\u00e4 \u00e4lytt\u00f6myyksi\u00e4 ja ovat valmiita nostamaan kissan p\u00f6yd\u00e4lle. Naisista useampi on kertonut minulle tilanteista, joissa he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t puheenvuoron kokouksessa ilman vastakaikua. Jos seuraavaksi puhuu mies jokseenkin saman asian kuin, mink\u00e4 nainen edell\u00e4 jo sanoi, sitten ny\u00f6kytell\u00e4\u00e4n \u201dnoin se on\u201d. N\u00e4m\u00e4 naiset kokevat, ett\u00e4 miehen piti varmistaa naisen mielipide ennen kuin se otetaan vakavasti ja siihen reagoidaan. Naisten kokemusten havahduttamana ryhdyin tarkkailemaan omaa tilannettani. Ja todellakin, t\u00f6rm\u00e4sin itsekin t\u00e4h\u00e4n tapaan silloin t\u00e4ll\u00f6in. Kerran sitten avasin sanaisen arkkuni ja kysyin miehelt\u00e4: \u201dMiksi toistat, mit\u00e4 min\u00e4 juuri sanoin?\u201d\u00a0 Vastaus oli, ett\u00e4 puhuja tiivisti ja kiteytti sanomani ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4n muotoon. \u201dJos kerta sin\u00e4 ymm\u00e4rsit, mit\u00e4 min\u00e4 sanoin, mill\u00e4 perusteella v\u00e4it\u00e4t, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 muut paikalla olevat miehet eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet?\u201d Jonkunhan on vedett\u00e4v\u00e4 yhteen, kiteytett\u00e4v\u00e4 asiat\u201d. Kokemukseni mukaan naiset useimmiten avaavat puheella kuulijoille ajatteluprosessiaan. He kertovat taustatekij\u00f6it\u00e4 ja syit\u00e4 sek\u00e4 perusteluja sille, miksi ovat tietty\u00e4 mielt\u00e4 tai ovat tunnistaneet ongelman, joka vaatii ratkaisun. Se on toisten arvostamista. Ei pelkki\u00e4 heittoja ilman perusteluja. Klisee, jonka mukaan naiset aina vaan urputtavat, mutta eiv\u00e4t ole rakentavia, ei pid\u00e4 paikkansa. \u201dJ\u00e4lkikiteytyksi\u00e4\u201d viljelev\u00e4t miehet nappaavat mielest\u00e4ni itselleen heille kuulumattoman kunnian. Onko t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4\u00e4nnett\u00e4 ty\u00f6kulttuurista, jossa naiset valmistelevat taustalla asioita valmiiksi ja miehet sitten esitt\u00e4v\u00e4t naisten tekem\u00e4n ty\u00f6n julkisesti? T\u00e4m\u00e4 on todella ik\u00e4v\u00e4 ilmi\u00f6, jota edelleen esiintyy.<\/p>\n
Kun nainen esitt\u00e4\u00e4 tomerasti asiansa ja tuo perustellusti esille ongelman, joka vaatii ratkaisua, h\u00e4n on usein hankala, j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4\u00e4, yhteisty\u00f6kyvyt\u00f6n, ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, tiukkapipo tai naivin sinisilm\u00e4inen. Suorapuheinen mies taas on pikemminkin rohkea, sitoutunut ja idearikas kehitt\u00e4j\u00e4. Kun naisella silm\u00e4t kostuvat, h\u00e4n ei kest\u00e4 stressi\u00e4 ja ker\u00e4\u00e4 sympatiapisteit\u00e4, kun ei muutakaan keksi. H\u00e4n ei sovi johtajaksi. Alatyylist\u00e4 \u201don se aika kuukaudesta\u201d tai kuumat aallot vaivaavat kuittailu on edelleen joissain piireiss\u00e4 voimissaan. Kosteasilm\u00e4inen mies taas uskaltaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tunteensa. Perheellinen nainen, joka luo uraa on varmaan pirttihirmu. Miesparan t\u00e4ytyy olla tossun alla ja lasten hunningolla. Kun aikoinaan, 1990-luvulla toin ty\u00f6paikalle leipomani kakun, sit\u00e4 tultiin oikein miesporukalla ihmettelem\u00e4\u00e4n. \u201dLeivotko sin\u00e4, ei olisi uskonut, et ole ollenkaan sit\u00e4 tyyppi\u00e4\u201d.<\/p>\n
On hienoa huomata, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 perheen, yksityisel\u00e4m\u00e4n ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n yhteensovittaminen keskusteluttaa. Asiaa tarkastellaan niin miesten kuin naistenkin kannalta. Silti l\u00f6ytyy heit\u00e4kin, jotka ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kun ammatit naisistuvat, niitten arvostus laskee. Miehet hakeutuvat kiireen vilkkaa muihin t\u00f6ihin. On pys\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 edelleen esiintyy kuittailua ja \u201dhyv\u00e4ntahtoista vitsailua\u201d naisten kyvykkyyksist\u00e4. Moni nainen kertoo saavansa enemm\u00e4n palautetta ty\u00f6tavastaan kuin ty\u00f6ns\u00e4 tuloksesta.<\/p>\n
Juhlapuheissa julistetaan, kuinka naisten \u00e4lypotentiaalia, tunnekyvykkyytt\u00e4 ja johtajuutta tarvitaan kaikilla el\u00e4m\u00e4n osa-alueilla. Per\u00e4\u00e4n kerrotaan tutkimuksista, joissa todetaan, ett\u00e4 yritykset, joissa johtoasemissa on my\u00f6s naisia menestyv\u00e4t muita paremmin. Silti naiset ylt\u00e4v\u00e4t yleens\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 keskijohtoon. Ylin johto niin politiikassa, akateemisissa piireiss\u00e4 kuin my\u00f6s yrityksiss\u00e4 on kovin keski-ik\u00e4isen harmaata pukumiest\u00e4. Tied\u00e4n ty\u00f6paikkoja, joissa keskijohdon teht\u00e4viss\u00e4 on joukko v\u00e4itelleit\u00e4 naisia ja heid\u00e4n pomonaan ei-v\u00e4itellyt mies.<\/p>\n
Erityisesti ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 menestyneet naiset toteavat haastatteluissa usein, ett\u00e4 sukupuoli ei ole ollut heid\u00e4n kohdallaan mik\u00e4\u00e4n ongelma tai asia, johon erityisesti olisi tartuttu. En usko, ett\u00e4 omat kokemukseni yli 40 vuoden uran varrelta, ovat poikkeus s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin, jos kykenev\u00e4 nainen ei halua tienraivaajaksi \u201dmiesten alueelle\u201d (13.6. 2016 HS:n alaotsikkoa lainatakseni), jos kokee naisena joutuvansa toistuvasti silm\u00e4tikuksi, koska jo naisena erottuu joukosta. Minulta on kysytty, miksi haluan puhua n\u00e4ist\u00e4 asioista. \u201dSin\u00e4h\u00e4n olet edennyt urallasi hyvin. Mik\u00e4 siis m\u00e4tt\u00e4\u00e4?\u201d Minusta on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n arjen tositilanteista, joita ns. uranaiset kohtaavat, puhutaan. Niiss\u00e4 pulpahtelevat pintaan piintyneet ennakkoasenteet. Ei pid\u00e4 antaa nuoremmalle naissukupolvelle liian ruusuista kuvaa. Tarvitaan oikeasti kylm\u00e4p\u00e4isyytt\u00e4, paksua nahkaa ja huumorintajua ettei ota kuittailua itseens\u00e4. Kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on pit\u00e4nyt kovettaa itse\u00e4\u00e4n matkan varrella.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 tositarinat omalta uraltani auttavat toivottavasti osaltaan naisia henkisesti etuk\u00e4teen varautumaan esimerkiksi vitsin muotoon puettuun v\u00e4h\u00e4ttelyyn ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n puoliaan. Blogini toivottavasti havahduttaa miehet, jotka eiv\u00e4t itse naisia ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4ttele, havainnoimaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 uusin silmin ja korvin. Minut on uusin teht\u00e4viin muuten palkannut aina mies. Miksi ei koskaan nainen? Eiv\u00e4t naisjohtajat sent\u00e4\u00e4n niin harvinaisia ole. T\u00e4m\u00e4kin pist\u00e4\u00e4 ajattelemaan.<\/p>\n
Minulta kysyt\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 sai minut ottamaan vastaan uusia urahaasteita. Vastaan, ett\u00e4 sain jo kotona is\u00e4lt\u00e4ni monia vinkkej\u00e4 siit\u00e4, miten p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 \u201dmiesten maailmassa\u201d. Is\u00e4ni oli jo 1960-70 luvulla todellinen \u201dfeministi\u201d. Vastaus on poikinut kommentin: \u201dIs\u00e4ll\u00e4sih\u00e4n on vain tytt\u00e4ri\u00e4. Ehk\u00e4 h\u00e4n piti sinua v\u00e4h\u00e4n niin kuin poikana! Kun ei ollut sit\u00e4 omaa poikaa.\u201d Mit\u00e4 tuohon vastaisi?!<\/p>\n
Ty\u00f6terveyslaitoksen tutkimusprofessori -urani ajalta on ensitapaaminen er\u00e4\u00e4n yritysjohtajan kanssa j\u00e4\u00e4nyt erityisesti mieleen. H\u00e4n tervehti hissikatseella ja totesi: \u201dOlettepas te v\u00e4rik\u00e4s!\u201d. V\u00e4h\u00e4n harmittaa, ett\u00e4 kohteliaisuuteni esti minua vastaamasta: Ja olettepas te, herra, kovin harmaa.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Uranainen. Ladattu sana. Miksei kukaan puhu uramiehest\u00e4? Paavo Teittinen kirjoittaa 13.6. 2016 Helsingin Sanomissa ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tekstin naispoliitikkojen kohtelusta. Sen kimmokkeena lienee ollut tapa, mill\u00e4 mm. Elina Lepom\u00e4ke\u00e4 on piikitelty ja samalla v\u00e4h\u00e4telty mm. medioissa ja poliittisissa piireiss\u00e4. Jutussa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n … Continue reading