Liikkumattomuus rapistuttaa kehoa. Huonossa kunnossa ajatus ei liukkaasti liiku ja mielialakin k\u00e4rsii. En pid\u00e4 hikiliikunnasta. Pitk\u00e4\u00e4n ajattelin, ett\u00e4 kohdallani endorfiini-mielihyv\u00e4hormonini eiv\u00e4t ala liikunnasta pirskautella kehoon ja mieleen pirteytt\u00e4. Pakko hoitaa vanhenevaa kroppaa on nostanut minut sohvalta yl\u00f6s liikkeelle. <\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/kitimuller.com\/wp-content\/uploads\/2022\/04\/KitiKyykky_kavelyblogi.jpg\")
<\/a>Nyt on tapahtunut kummia. K\u00e4vely on koukuttanut. Monelle k\u00e4vely on ihan arkinen juttu. Minulle muutakin \u00ad\u2013 harrastus, josta on moneksi.<\/p>\n\n\n\n
Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 happihyppy k\u00e4vellen pirist\u00e4\u00e4 mielt\u00e4, ajatusjumit tuulettuvat ja lihaskrampit sulavat, k\u00e4vely on oivallista ja monipuolista aivotreeni\u00e4. K\u00e4velyss\u00e4 sek\u00e4 tarvitaan ett\u00e4 hiotaan kognitiivisia ja motorisia kykyj\u00e4 sek\u00e4 aistienvaraista havaitsemista. Aina l\u00f6ytyy uusia maisemia ja maastoja. Vuodenajat ja vaihtuvat s\u00e4\u00e4t tekev\u00e4t tutuistakin reiteist\u00e4 uudenlaisia. Monipuoliselle treenille on liki loputtomia vaihtoehtoja.<\/p>\n\n\n\n
Hurahdettuani k\u00e4velyyn, olen alkanut kotona treenailemaan tasapainoa paljain jaloin: keikun paikallani seisomalla vuorotellen kantap\u00e4ill\u00e4 ja varpailla. Lis\u00e4\u00e4 vaikeutta treeniin saa, kun tekee saman seisoen yhdell\u00e4 jalalla. Tasapainoni on t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin lujilla, ett\u00e4 tuoli, josta voin ottaa tarvittaessa tukea, on vieress\u00e4. T\u00e4m\u00e4 treeni on tehnyt tasapainotaidoilleni hyv\u00e4\u00e4. Kehityksen huomaa nopeasti.<\/p>\n\n\n\n
Askeleita vaihtuvissa maastoissa \u2013 aistit valppaina<\/strong><\/h3>\n\n\n\nOikukkaat talvis\u00e4\u00e4t ovat tarjonneet lukuisia erilaisia luonnon k\u00e4velyalustoja aivotreenille ja uuden oppimiselle. Helsingin upeassa keskuspuistossa jalkojen alla voi olla hyvin hiekoitettu, lumen peitt\u00e4m\u00e4 kulkureitti, pakkasy\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4 j\u00e4\u00e4tynytt\u00e4 nuoskalunta, narskuvaa pakkaslunta. Tuoreen lumipeitteet alla voi piileskell\u00e4 liukas y\u00f6ll\u00e4 j\u00e4\u00e4tynyt vesil\u00e4t\u00e4kk\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/kitimuller.com\/wp-content\/uploads\/2022\/04\/Kiti_kavelyblogi.jpg?resize=177%2C235\")
<\/a>Miten askeltaa? (oma kuva)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\nJ\u00e4isell\u00e4 alustalla p\u00e4ki\u00e4ni herk\u00e4sti liukuvat. Isovarpaan tai kantap\u00e4\u00e4n merkityksen sujuvalle k\u00e4velylle huomaa, kun kivulias ihohankauman haava est\u00e4\u00e4 normaalin askelluksen. K\u00e4velless\u00e4 pystyn liki palauttamaan mieleeni sen, milt\u00e4 paljaissa jalkapohjissani tuntuu nurmikolla tai rantahietikolla tepastellessa. Kes\u00e4\u00e4 odotellessa.<\/p>\n\n\n\n
Parhaillaan kev\u00e4t hiipii hiljalleen esiin. Lintujen laulukuorot jo raikaavat pihoilla, kujilla ja Helsingin keskuspuistossa. Jalkojen alla on lumesta vapautuneita hiekkak\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, mutavelli\u00e4 ja l\u00e4t\u00e4k\u00f6it\u00e4. V\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, puiden varjossa, on viel\u00e4 lunta ja j\u00e4\u00e4t\u00e4. On muistettava tarkkailla maata jalkojen alla ja v\u00e4h\u00e4n kauempanakin. Kokemus on opettanut, ett\u00e4 vaikka jalkojen alla narskuu hiekka est\u00e4m\u00e4ss\u00e4 liukastelua j\u00e4isell\u00e4 pinnalla, v\u00e4liss\u00e4 voi olla j\u00e4isi\u00e4 saarekkeita tai ne lymy\u00e4v\u00e4t tuoreen lumihiutalepeiton alla. Jalat voivat menn\u00e4 kirjaimellisesti alta, jos k\u00e4velless\u00e4 unohtuu liian pitk\u00e4ksi aikaa katselemaan maisemaa. Reaktionopeus ei riit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kehoa pystyss\u00e4, kun askel osuu j\u00e4\u00e4nliukkaaseen alustaan. Yht\u00e4kki\u00e4 sit\u00e4 katseleekin makuuasennossa pilvi\u00e4 taivaalla, toivottavasti luut ja j\u00e4nteet ehjin\u00e4 ja p\u00e4\u00e4koppa kunnossa.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4vely ei vain ole motorinen suoritus, jossa trimmataan tasapainoa, k\u00e4sien ja jalkojen yhteisty\u00f6t\u00e4, koordinaatiota ja hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n aistihavaintoja, joitten pohjalta esim. k\u00e4velyvauhti ja -tyyli sopeutetaan maaston mukaan. Se vaatii mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin tarkkaavuuden yll\u00e4pitoa ja kohdentamista. Edess\u00e4 saattaa olla kuoppa, l\u00e4t\u00e4kk\u00f6, kivenmurikka tai valitettavasti my\u00f6s maahan viskattu juomat\u00f6lkki tai korjaamatta j\u00e4tetty koiran j\u00e4t\u00f6s. Kokenut k\u00e4velij\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 esteit\u00e4, joihin voi kompastua, ellei niit\u00e4 ajoissa huomaa ja onnistu sujuvasti kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velyll\u00e4 kuuntelen mink\u00e4laisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 erilaiset k\u00e4velyalustat tuottavat. Kun kiinnit\u00e4n huomion jalkapohjiini, tunnen miten jalkani rullaavat alustalla. T\u00e4m\u00e4 rullaus tuntuu jalkapohjassa erilaiselta, kun k\u00e4velee hiekkatiell\u00e4 tai kovaksi pakkautuneen lumen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velyss\u00e4 yl\u00e4raajojen tasaisella, eteen taakse – heiluriliikkeell\u00e4 on iso merkitys. Se rytmitt\u00e4\u00e4 ja vauhdittaa k\u00e4vely\u00e4. K\u00e4velytasapaino on \u2013 ainakin minulla \u2013 huterampi, jos pid\u00e4n k\u00e4det tiukasti kiinni vartalossa. K\u00e4vely muuttuu my\u00f6s silloin, kun pit\u00e4\u00e4 k\u00e4sist\u00e4\u00e4n kiinni sel\u00e4n takana. Jalkater\u00e4n ja nilkan tunto- ja asentoaistit v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t salamannopeasti aivoille tietoa kaltevasta tai ep\u00e4tasaisesta maastosta. Oman lis\u00e4ns\u00e4 tuo n\u00e4k\u00f6aistin ja usein my\u00f6s kuuloaistin antama tieto k\u00e4vely-ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Emme edes huomaa, miten monipuolinen aistitieto k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n aivoissa ja ihminen muuttaa k\u00e4vely\u00e4\u00e4n, kun maasto vaihtuu. Matkan varrella aivojen muistirakenteisiin tallentuu kokemusper\u00e4ist\u00e4 tietoa siit\u00e4, miten tietyn tyyppisess\u00e4 maastossa kannattaa k\u00e4vell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Muistiin tallentuvat reittikartat<\/strong><\/h3>\n\n\n\nUsein puhutaan siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4velless\u00e4 ajatukset lent\u00e4v\u00e4t, ongelmat ratkeavat, uudet ideat n\u00e4kev\u00e4t p\u00e4iv\u00e4nvalon. K\u00e4velij\u00e4n ei kuitenkaan kannata omiin ajatuksiin niin vahvasti uppoutua, ett\u00e4 unohtaa ymp\u00e4rist\u00f6n tarkkailun. K\u00e4vely vaatii tarkkaavuutta, sen kohdentamista ja jakamista. Mieleen on painettava tietoa ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Tiettyjen kiinnekohtien havaitseminen k\u00e4velyreittien varrelta auttaa muistamista. Esimerkiksi erikoisen muotoinen puu, kanto tai juurakko, kivimuodostelma, ojanpiennar, penkki, kyltti teiden risteyksess\u00e4, aita, infotaulu, talorivist\u00f6, juurtuvat muistiin tallennettuun reittikarttaan. Ne auttavat matkalaista suunnistamaan ja pysym\u00e4\u00e4n oikeasti kartalla sen suhteen, miss\u00e4 h\u00e4n kulloinkin kulkee.<\/p>\n\n\n\n
Tarkkaavaiselle ihmiselle syntyy muistiin tallentuva sis\u00e4inen kartta, kuin filmin p\u00e4tk\u00e4 kuljetusta reitist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 reittikarttaa vieress\u00e4ni seissyt nuori nainen haki muististaan miettiess\u00e4\u00e4n edess\u00e4 olevaa k\u00e4velymatkaa kaverin luo.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4vely on kognitiivista toimintaa<\/strong><\/h3>\n\n\n\nK\u00e4velyreittien valinnassa kaivan s\u00e4il\u00f6muististani esille reittivaihtoehtoja. Mieleni silmill\u00e4 n\u00e4en itseni k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 tietyll\u00e4 alueella Helsingin keskuspuistossa tai kaduilla. Samalla kaivan esille muistista \u201dmielen videoiden\u201d viereen perinteisempi\u00e4 karttoja, joita olen selannut k\u00e4velyreittien suunnitteluvaiheessa. Seuraavaksi ker\u00e4\u00e4n aistien avulla tietoa p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4velys\u00e4\u00e4st\u00e4. Kurkkaan my\u00f6s k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4 meteorologien tekem\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4ennustetta ja katson sadekarttoja. K\u00e4velyyn liittyy siis varsin monipuolista tiedonkeruuta ja sen k\u00e4sittely\u00e4. Ty\u00f6muistille on haastetta yllin kyllin.<\/p>\n\n\n\n
Tunnetilani vaikuttaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. Jos kaipaan rauhallista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, kartan maastoja vilkkaiden autoteiden l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tilannetajuakin tarvitaan. Onko juuri flunssasta toipuneena j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 tarpomaan sit\u00e4 mieluisinta, monen tunnin lenkki\u00e4? Olisiko fiksumpaa aloittaa puolen tunnin rauhallisemmalla k\u00e4velyll\u00e4, joka alkaa ja p\u00e4\u00e4ttyy kotiovelle. V\u00e4symys lis\u00e4\u00e4 tapaturmariski\u00e4, kun tarkkaavuus herpaantuu. Siisp\u00e4 lyhyet p\u00e4iv\u00e4unet alle. Jos olo on sen j\u00e4lkeen virkistynyt, voi l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velylle, ehk\u00e4 kuitenkin tavanomaista lyhyemm\u00e4lle. Oikea mitoitus ja annostelu on t\u00e4ss\u00e4kin mielest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Osana aivojumppaani v\u00e4lt\u00e4n k\u00e4nnykk\u00e4ni navigaattoriohjelman k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Tunnustan kuitenkin, ett\u00e4 se on auttanut kiperiss\u00e4 tilanteissa. Taannoin tuttu k\u00e4velypolku vei aivan vieraaseen maisemaan. Vasta \u00e4lypuhelimen avulla selvisi, ett\u00e4 vieras maisema oli uusi asuinalue, joka harvemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni reitin varrelle oli noussut.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velyvauhdissa havaitsee enemm\u00e4n \u2013 jaetut kokemukset<\/strong><\/h3>\n\n\n\nAviomies on usein mukana k\u00e4velylenkeill\u00e4. H\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota lintujen \u00e4\u00e4niin ja havainnoi niiden touhuja. H\u00e4nen muistiinsa tallentuvat paikat, joissa pesii kanahaukkapariskunta, touhuaa peippoporukka, lurittelee laulurastas, laulaa tikli. Min\u00e4 taas ihastelen vaihtuvia valoja ja varjoja, painan muistiini yksityiskohtia mets\u00e4maisemien luonnon tauluista. Keskustelemme n\u00e4kem\u00e4st\u00e4mme ja kuulemastamme. Meill\u00e4 kahdella on siis yhteisi\u00e4 ja erilaisia muistikuvia k\u00e4velyreiteilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aikahyppyj\u00e4 menneeseen<\/strong><\/h3>\n\n\n\nK\u00e4velyn lomassa teen eripituisia aikahyppyj\u00e4 menneeseen. Edesmennyt is\u00e4nik\u00e4\u00e4n ei pit\u00e4nyt hikiliikunnasta. \u201dUrheilija ei tervett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 n\u00e4e\u201d, oli yks h\u00e4nen hokemiaan. Is\u00e4ni teki kuitenkin iltak\u00e4velyj\u00e4. Muistan, kuinka lapsena l\u00e4hdin usein kaveriksi, erityisesti kev\u00e4t- ja kes\u00e4iltoina. Is\u00e4ni lauloi silloin v\u00e4lill\u00e4, vaikka ei ollut laulumiehi\u00e4. Muistan my\u00f6s er\u00e4\u00e4n tilanteen, jossa teini-ik\u00e4inen, tunnekuohussa oleva min\u00e4 yritti saada tahtoaan l\u00e4vitse. Neuvottelut (asiasta, jota en muista) eiv\u00e4t johtaneet toivottuun tulokseen. Nostin \u00e4\u00e4nen voimakkuutta ja julistin maailman ja el\u00e4m\u00e4ni ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. Yht\u00e4kki\u00e4 is\u00e4 totesi: \u201dAsia on loppuun k\u00e4sitelty, nyt me kaksi l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n iltak\u00e4velylle\u201d. L\u00e4hdin suu mutrulla mukaan. Ajattelin, ett\u00e4 voin jatkaa v\u00e4nk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Ulkona is\u00e4 sanoi. \u201dNyt k\u00e4vell\u00e4\u00e4n ihan hiljaa ja rauhoitutaan molemmat.\u201d K\u00e4velimme pitkin Munkkiniemen ja Munkkivuoren katuja. Hiljaa, puhumatta mit\u00e4\u00e4n. Kun palasimme kotiin, olin rauhoittunut ja mietin, miten ihmeess\u00e4 tilanne p\u00e4\u00e4si eskaloitumaan. Kysyin t\u00e4t\u00e4 is\u00e4lt\u00e4, joka sanoi, ett\u00e4 joskus vain kuppi menee nurin. Silloin kannattaa l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velylle.<\/p>\n\n\n\n
Onhan kaikilla hyv\u00e4t keng\u00e4t?<\/strong><\/h3>\n\n\n\nVuonna 2014 Ven\u00e4j\u00e4n vallattua Krimin yli 90-vuotias anoppini soitti: \u201dOnhan teill\u00e4 kaikilla hyv\u00e4t keng\u00e4t? Ei mit\u00e4\u00e4n ohutpohjaisia ja korkokenki\u00e4, vaan kunnon paksupohjaiset \u201dsis\u00e4\u00e4n ajetut\u201d ja laadukkaat nahkakeng\u00e4t, joilla voi k\u00e4vell\u00e4 pitki\u00e4 matkoja, jos tulee l\u00e4ht\u00f6 kodista\u201d. H\u00e4n kertoi n\u00e4hneens\u00e4 omin silmin, kuinka keng\u00e4tt\u00f6myys koitui er\u00e4\u00e4n kyl\u00e4l\u00e4isen kohtaloksi toisen maailmansodan aikana. Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 huoli k\u00e4velykunnosta, h\u00e4n jatkoi. Anoppi teki p\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyn viel\u00e4 liki 95-vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n
Amerikkalainen Henry David Thoreau (1817\u20131862) kirjoitti pitk\u00e4n esseen k\u00e4velyst\u00e4, joka oli alun perin laadittu luennoksi. H\u00e4n aloittaa kirjoituksensa toteamalla, ett\u00e4 on tavannut vain muutamia henkil\u00f6it\u00e4, jotka ovat ymm\u00e4rt\u00e4neet k\u00e4velemisen taitoa, patikoimisen henkisen luonteen. Vuonna 1862 julkaistu teksti on saanut tuoreen suomennoksen (Antti Immonen, Basam Books Klassikko, 2021). \u201dJalkoja ei ole tehty istumista vaan seisomista ja k\u00e4velemist\u00e4 varten\u201d, Thoreau kirjoittaa. Hyvin kiteytetty!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
\u201dPit\u00e4\u00e4 hetki mietti\u00e4, mik\u00e4 olikaan paras k\u00e4velyreitti teille\u201d, vieress\u00e4ni seisova nainen juttelee maskin takaa korvanapit korvissa (ilmeisesti) minulle n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 olevaan k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u201dAhaa, nyt muistan\u201d, h\u00e4n jatkaa. El\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tuore esimerkki siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4vely on muutakin kuin jalkojen liikuttelua. Se on … Continue reading
<\/a>J\u00e4isell\u00e4 alustalla p\u00e4ki\u00e4ni herk\u00e4sti liukuvat. Isovarpaan tai kantap\u00e4\u00e4n merkityksen sujuvalle k\u00e4velylle huomaa, kun kivulias ihohankauman haava est\u00e4\u00e4 normaalin askelluksen. K\u00e4velless\u00e4 pystyn liki palauttamaan mieleeni sen, milt\u00e4 paljaissa jalkapohjissani tuntuu nurmikolla tai rantahietikolla tepastellessa. Kes\u00e4\u00e4 odotellessa.<\/p>\n\n\n\n
Parhaillaan kev\u00e4t hiipii hiljalleen esiin. Lintujen laulukuorot jo raikaavat pihoilla, kujilla ja Helsingin keskuspuistossa. Jalkojen alla on lumesta vapautuneita hiekkak\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, mutavelli\u00e4 ja l\u00e4t\u00e4k\u00f6it\u00e4. V\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, puiden varjossa, on viel\u00e4 lunta ja j\u00e4\u00e4t\u00e4. On muistettava tarkkailla maata jalkojen alla ja v\u00e4h\u00e4n kauempanakin. Kokemus on opettanut, ett\u00e4 vaikka jalkojen alla narskuu hiekka est\u00e4m\u00e4ss\u00e4 liukastelua j\u00e4isell\u00e4 pinnalla, v\u00e4liss\u00e4 voi olla j\u00e4isi\u00e4 saarekkeita tai ne lymy\u00e4v\u00e4t tuoreen lumihiutalepeiton alla. Jalat voivat menn\u00e4 kirjaimellisesti alta, jos k\u00e4velless\u00e4 unohtuu liian pitk\u00e4ksi aikaa katselemaan maisemaa. Reaktionopeus ei riit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kehoa pystyss\u00e4, kun askel osuu j\u00e4\u00e4nliukkaaseen alustaan. Yht\u00e4kki\u00e4 sit\u00e4 katseleekin makuuasennossa pilvi\u00e4 taivaalla, toivottavasti luut ja j\u00e4nteet ehjin\u00e4 ja p\u00e4\u00e4koppa kunnossa.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4vely ei vain ole motorinen suoritus, jossa trimmataan tasapainoa, k\u00e4sien ja jalkojen yhteisty\u00f6t\u00e4, koordinaatiota ja hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n aistihavaintoja, joitten pohjalta esim. k\u00e4velyvauhti ja -tyyli sopeutetaan maaston mukaan. Se vaatii mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin tarkkaavuuden yll\u00e4pitoa ja kohdentamista. Edess\u00e4 saattaa olla kuoppa, l\u00e4t\u00e4kk\u00f6, kivenmurikka tai valitettavasti my\u00f6s maahan viskattu juomat\u00f6lkki tai korjaamatta j\u00e4tetty koiran j\u00e4t\u00f6s. Kokenut k\u00e4velij\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 esteit\u00e4, joihin voi kompastua, ellei niit\u00e4 ajoissa huomaa ja onnistu sujuvasti kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velyll\u00e4 kuuntelen mink\u00e4laisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 erilaiset k\u00e4velyalustat tuottavat. Kun kiinnit\u00e4n huomion jalkapohjiini, tunnen miten jalkani rullaavat alustalla. T\u00e4m\u00e4 rullaus tuntuu jalkapohjassa erilaiselta, kun k\u00e4velee hiekkatiell\u00e4 tai kovaksi pakkautuneen lumen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velyss\u00e4 yl\u00e4raajojen tasaisella, eteen taakse – heiluriliikkeell\u00e4 on iso merkitys. Se rytmitt\u00e4\u00e4 ja vauhdittaa k\u00e4vely\u00e4. K\u00e4velytasapaino on \u2013 ainakin minulla \u2013 huterampi, jos pid\u00e4n k\u00e4det tiukasti kiinni vartalossa. K\u00e4vely muuttuu my\u00f6s silloin, kun pit\u00e4\u00e4 k\u00e4sist\u00e4\u00e4n kiinni sel\u00e4n takana. Jalkater\u00e4n ja nilkan tunto- ja asentoaistit v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t salamannopeasti aivoille tietoa kaltevasta tai ep\u00e4tasaisesta maastosta. Oman lis\u00e4ns\u00e4 tuo n\u00e4k\u00f6aistin ja usein my\u00f6s kuuloaistin antama tieto k\u00e4vely-ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Emme edes huomaa, miten monipuolinen aistitieto k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n aivoissa ja ihminen muuttaa k\u00e4vely\u00e4\u00e4n, kun maasto vaihtuu. Matkan varrella aivojen muistirakenteisiin tallentuu kokemusper\u00e4ist\u00e4 tietoa siit\u00e4, miten tietyn tyyppisess\u00e4 maastossa kannattaa k\u00e4vell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Muistiin tallentuvat reittikartat<\/strong><\/h3>\n\n\n\nUsein puhutaan siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4velless\u00e4 ajatukset lent\u00e4v\u00e4t, ongelmat ratkeavat, uudet ideat n\u00e4kev\u00e4t p\u00e4iv\u00e4nvalon. K\u00e4velij\u00e4n ei kuitenkaan kannata omiin ajatuksiin niin vahvasti uppoutua, ett\u00e4 unohtaa ymp\u00e4rist\u00f6n tarkkailun. K\u00e4vely vaatii tarkkaavuutta, sen kohdentamista ja jakamista. Mieleen on painettava tietoa ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Tiettyjen kiinnekohtien havaitseminen k\u00e4velyreittien varrelta auttaa muistamista. Esimerkiksi erikoisen muotoinen puu, kanto tai juurakko, kivimuodostelma, ojanpiennar, penkki, kyltti teiden risteyksess\u00e4, aita, infotaulu, talorivist\u00f6, juurtuvat muistiin tallennettuun reittikarttaan. Ne auttavat matkalaista suunnistamaan ja pysym\u00e4\u00e4n oikeasti kartalla sen suhteen, miss\u00e4 h\u00e4n kulloinkin kulkee.<\/p>\n\n\n\n
Tarkkaavaiselle ihmiselle syntyy muistiin tallentuva sis\u00e4inen kartta, kuin filmin p\u00e4tk\u00e4 kuljetusta reitist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 reittikarttaa vieress\u00e4ni seissyt nuori nainen haki muististaan miettiess\u00e4\u00e4n edess\u00e4 olevaa k\u00e4velymatkaa kaverin luo.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4vely on kognitiivista toimintaa<\/strong><\/h3>\n\n\n\nK\u00e4velyreittien valinnassa kaivan s\u00e4il\u00f6muististani esille reittivaihtoehtoja. Mieleni silmill\u00e4 n\u00e4en itseni k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 tietyll\u00e4 alueella Helsingin keskuspuistossa tai kaduilla. Samalla kaivan esille muistista \u201dmielen videoiden\u201d viereen perinteisempi\u00e4 karttoja, joita olen selannut k\u00e4velyreittien suunnitteluvaiheessa. Seuraavaksi ker\u00e4\u00e4n aistien avulla tietoa p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4velys\u00e4\u00e4st\u00e4. Kurkkaan my\u00f6s k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4 meteorologien tekem\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4ennustetta ja katson sadekarttoja. K\u00e4velyyn liittyy siis varsin monipuolista tiedonkeruuta ja sen k\u00e4sittely\u00e4. Ty\u00f6muistille on haastetta yllin kyllin.<\/p>\n\n\n\n
Tunnetilani vaikuttaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. Jos kaipaan rauhallista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, kartan maastoja vilkkaiden autoteiden l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tilannetajuakin tarvitaan. Onko juuri flunssasta toipuneena j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 tarpomaan sit\u00e4 mieluisinta, monen tunnin lenkki\u00e4? Olisiko fiksumpaa aloittaa puolen tunnin rauhallisemmalla k\u00e4velyll\u00e4, joka alkaa ja p\u00e4\u00e4ttyy kotiovelle. V\u00e4symys lis\u00e4\u00e4 tapaturmariski\u00e4, kun tarkkaavuus herpaantuu. Siisp\u00e4 lyhyet p\u00e4iv\u00e4unet alle. Jos olo on sen j\u00e4lkeen virkistynyt, voi l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velylle, ehk\u00e4 kuitenkin tavanomaista lyhyemm\u00e4lle. Oikea mitoitus ja annostelu on t\u00e4ss\u00e4kin mielest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Osana aivojumppaani v\u00e4lt\u00e4n k\u00e4nnykk\u00e4ni navigaattoriohjelman k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Tunnustan kuitenkin, ett\u00e4 se on auttanut kiperiss\u00e4 tilanteissa. Taannoin tuttu k\u00e4velypolku vei aivan vieraaseen maisemaan. Vasta \u00e4lypuhelimen avulla selvisi, ett\u00e4 vieras maisema oli uusi asuinalue, joka harvemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni reitin varrelle oli noussut.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velyvauhdissa havaitsee enemm\u00e4n \u2013 jaetut kokemukset<\/strong><\/h3>\n\n\n\nAviomies on usein mukana k\u00e4velylenkeill\u00e4. H\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota lintujen \u00e4\u00e4niin ja havainnoi niiden touhuja. H\u00e4nen muistiinsa tallentuvat paikat, joissa pesii kanahaukkapariskunta, touhuaa peippoporukka, lurittelee laulurastas, laulaa tikli. Min\u00e4 taas ihastelen vaihtuvia valoja ja varjoja, painan muistiini yksityiskohtia mets\u00e4maisemien luonnon tauluista. Keskustelemme n\u00e4kem\u00e4st\u00e4mme ja kuulemastamme. Meill\u00e4 kahdella on siis yhteisi\u00e4 ja erilaisia muistikuvia k\u00e4velyreiteilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aikahyppyj\u00e4 menneeseen<\/strong><\/h3>\n\n\n\nK\u00e4velyn lomassa teen eripituisia aikahyppyj\u00e4 menneeseen. Edesmennyt is\u00e4nik\u00e4\u00e4n ei pit\u00e4nyt hikiliikunnasta. \u201dUrheilija ei tervett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 n\u00e4e\u201d, oli yks h\u00e4nen hokemiaan. Is\u00e4ni teki kuitenkin iltak\u00e4velyj\u00e4. Muistan, kuinka lapsena l\u00e4hdin usein kaveriksi, erityisesti kev\u00e4t- ja kes\u00e4iltoina. Is\u00e4ni lauloi silloin v\u00e4lill\u00e4, vaikka ei ollut laulumiehi\u00e4. Muistan my\u00f6s er\u00e4\u00e4n tilanteen, jossa teini-ik\u00e4inen, tunnekuohussa oleva min\u00e4 yritti saada tahtoaan l\u00e4vitse. Neuvottelut (asiasta, jota en muista) eiv\u00e4t johtaneet toivottuun tulokseen. Nostin \u00e4\u00e4nen voimakkuutta ja julistin maailman ja el\u00e4m\u00e4ni ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. Yht\u00e4kki\u00e4 is\u00e4 totesi: \u201dAsia on loppuun k\u00e4sitelty, nyt me kaksi l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n iltak\u00e4velylle\u201d. L\u00e4hdin suu mutrulla mukaan. Ajattelin, ett\u00e4 voin jatkaa v\u00e4nk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Ulkona is\u00e4 sanoi. \u201dNyt k\u00e4vell\u00e4\u00e4n ihan hiljaa ja rauhoitutaan molemmat.\u201d K\u00e4velimme pitkin Munkkiniemen ja Munkkivuoren katuja. Hiljaa, puhumatta mit\u00e4\u00e4n. Kun palasimme kotiin, olin rauhoittunut ja mietin, miten ihmeess\u00e4 tilanne p\u00e4\u00e4si eskaloitumaan. Kysyin t\u00e4t\u00e4 is\u00e4lt\u00e4, joka sanoi, ett\u00e4 joskus vain kuppi menee nurin. Silloin kannattaa l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velylle.<\/p>\n\n\n\n
Onhan kaikilla hyv\u00e4t keng\u00e4t?<\/strong><\/h3>\n\n\n\nVuonna 2014 Ven\u00e4j\u00e4n vallattua Krimin yli 90-vuotias anoppini soitti: \u201dOnhan teill\u00e4 kaikilla hyv\u00e4t keng\u00e4t? Ei mit\u00e4\u00e4n ohutpohjaisia ja korkokenki\u00e4, vaan kunnon paksupohjaiset \u201dsis\u00e4\u00e4n ajetut\u201d ja laadukkaat nahkakeng\u00e4t, joilla voi k\u00e4vell\u00e4 pitki\u00e4 matkoja, jos tulee l\u00e4ht\u00f6 kodista\u201d. H\u00e4n kertoi n\u00e4hneens\u00e4 omin silmin, kuinka keng\u00e4tt\u00f6myys koitui er\u00e4\u00e4n kyl\u00e4l\u00e4isen kohtaloksi toisen maailmansodan aikana. Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 huoli k\u00e4velykunnosta, h\u00e4n jatkoi. Anoppi teki p\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyn viel\u00e4 liki 95-vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n
Amerikkalainen Henry David Thoreau (1817\u20131862) kirjoitti pitk\u00e4n esseen k\u00e4velyst\u00e4, joka oli alun perin laadittu luennoksi. H\u00e4n aloittaa kirjoituksensa toteamalla, ett\u00e4 on tavannut vain muutamia henkil\u00f6it\u00e4, jotka ovat ymm\u00e4rt\u00e4neet k\u00e4velemisen taitoa, patikoimisen henkisen luonteen. Vuonna 1862 julkaistu teksti on saanut tuoreen suomennoksen (Antti Immonen, Basam Books Klassikko, 2021). \u201dJalkoja ei ole tehty istumista vaan seisomista ja k\u00e4velemist\u00e4 varten\u201d, Thoreau kirjoittaa. Hyvin kiteytetty!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
\u201dPit\u00e4\u00e4 hetki mietti\u00e4, mik\u00e4 olikaan paras k\u00e4velyreitti teille\u201d, vieress\u00e4ni seisova nainen juttelee maskin takaa korvanapit korvissa (ilmeisesti) minulle n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 olevaan k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u201dAhaa, nyt muistan\u201d, h\u00e4n jatkaa. El\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tuore esimerkki siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4vely on muutakin kuin jalkojen liikuttelua. Se on … Continue reading
K\u00e4velyreittien valinnassa kaivan s\u00e4il\u00f6muististani esille reittivaihtoehtoja. Mieleni silmill\u00e4 n\u00e4en itseni k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 tietyll\u00e4 alueella Helsingin keskuspuistossa tai kaduilla. Samalla kaivan esille muistista \u201dmielen videoiden\u201d viereen perinteisempi\u00e4 karttoja, joita olen selannut k\u00e4velyreittien suunnitteluvaiheessa. Seuraavaksi ker\u00e4\u00e4n aistien avulla tietoa p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4velys\u00e4\u00e4st\u00e4. Kurkkaan my\u00f6s k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4 meteorologien tekem\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4ennustetta ja katson sadekarttoja. K\u00e4velyyn liittyy siis varsin monipuolista tiedonkeruuta ja sen k\u00e4sittely\u00e4. Ty\u00f6muistille on haastetta yllin kyllin.<\/p>\n\n\n\n
Tunnetilani vaikuttaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. Jos kaipaan rauhallista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, kartan maastoja vilkkaiden autoteiden l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tilannetajuakin tarvitaan. Onko juuri flunssasta toipuneena j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 tarpomaan sit\u00e4 mieluisinta, monen tunnin lenkki\u00e4? Olisiko fiksumpaa aloittaa puolen tunnin rauhallisemmalla k\u00e4velyll\u00e4, joka alkaa ja p\u00e4\u00e4ttyy kotiovelle. V\u00e4symys lis\u00e4\u00e4 tapaturmariski\u00e4, kun tarkkaavuus herpaantuu. Siisp\u00e4 lyhyet p\u00e4iv\u00e4unet alle. Jos olo on sen j\u00e4lkeen virkistynyt, voi l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velylle, ehk\u00e4 kuitenkin tavanomaista lyhyemm\u00e4lle. Oikea mitoitus ja annostelu on t\u00e4ss\u00e4kin mielest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Osana aivojumppaani v\u00e4lt\u00e4n k\u00e4nnykk\u00e4ni navigaattoriohjelman k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Tunnustan kuitenkin, ett\u00e4 se on auttanut kiperiss\u00e4 tilanteissa. Taannoin tuttu k\u00e4velypolku vei aivan vieraaseen maisemaan. Vasta \u00e4lypuhelimen avulla selvisi, ett\u00e4 vieras maisema oli uusi asuinalue, joka harvemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni reitin varrelle oli noussut.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velyvauhdissa havaitsee enemm\u00e4n \u2013 jaetut kokemukset<\/strong><\/h3>\n\n\n\nAviomies on usein mukana k\u00e4velylenkeill\u00e4. H\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota lintujen \u00e4\u00e4niin ja havainnoi niiden touhuja. H\u00e4nen muistiinsa tallentuvat paikat, joissa pesii kanahaukkapariskunta, touhuaa peippoporukka, lurittelee laulurastas, laulaa tikli. Min\u00e4 taas ihastelen vaihtuvia valoja ja varjoja, painan muistiini yksityiskohtia mets\u00e4maisemien luonnon tauluista. Keskustelemme n\u00e4kem\u00e4st\u00e4mme ja kuulemastamme. Meill\u00e4 kahdella on siis yhteisi\u00e4 ja erilaisia muistikuvia k\u00e4velyreiteilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aikahyppyj\u00e4 menneeseen<\/strong><\/h3>\n\n\n\nK\u00e4velyn lomassa teen eripituisia aikahyppyj\u00e4 menneeseen. Edesmennyt is\u00e4nik\u00e4\u00e4n ei pit\u00e4nyt hikiliikunnasta. \u201dUrheilija ei tervett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 n\u00e4e\u201d, oli yks h\u00e4nen hokemiaan. Is\u00e4ni teki kuitenkin iltak\u00e4velyj\u00e4. Muistan, kuinka lapsena l\u00e4hdin usein kaveriksi, erityisesti kev\u00e4t- ja kes\u00e4iltoina. Is\u00e4ni lauloi silloin v\u00e4lill\u00e4, vaikka ei ollut laulumiehi\u00e4. Muistan my\u00f6s er\u00e4\u00e4n tilanteen, jossa teini-ik\u00e4inen, tunnekuohussa oleva min\u00e4 yritti saada tahtoaan l\u00e4vitse. Neuvottelut (asiasta, jota en muista) eiv\u00e4t johtaneet toivottuun tulokseen. Nostin \u00e4\u00e4nen voimakkuutta ja julistin maailman ja el\u00e4m\u00e4ni ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. Yht\u00e4kki\u00e4 is\u00e4 totesi: \u201dAsia on loppuun k\u00e4sitelty, nyt me kaksi l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n iltak\u00e4velylle\u201d. L\u00e4hdin suu mutrulla mukaan. Ajattelin, ett\u00e4 voin jatkaa v\u00e4nk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Ulkona is\u00e4 sanoi. \u201dNyt k\u00e4vell\u00e4\u00e4n ihan hiljaa ja rauhoitutaan molemmat.\u201d K\u00e4velimme pitkin Munkkiniemen ja Munkkivuoren katuja. Hiljaa, puhumatta mit\u00e4\u00e4n. Kun palasimme kotiin, olin rauhoittunut ja mietin, miten ihmeess\u00e4 tilanne p\u00e4\u00e4si eskaloitumaan. Kysyin t\u00e4t\u00e4 is\u00e4lt\u00e4, joka sanoi, ett\u00e4 joskus vain kuppi menee nurin. Silloin kannattaa l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velylle.<\/p>\n\n\n\n
Onhan kaikilla hyv\u00e4t keng\u00e4t?<\/strong><\/h3>\n\n\n\nVuonna 2014 Ven\u00e4j\u00e4n vallattua Krimin yli 90-vuotias anoppini soitti: \u201dOnhan teill\u00e4 kaikilla hyv\u00e4t keng\u00e4t? Ei mit\u00e4\u00e4n ohutpohjaisia ja korkokenki\u00e4, vaan kunnon paksupohjaiset \u201dsis\u00e4\u00e4n ajetut\u201d ja laadukkaat nahkakeng\u00e4t, joilla voi k\u00e4vell\u00e4 pitki\u00e4 matkoja, jos tulee l\u00e4ht\u00f6 kodista\u201d. H\u00e4n kertoi n\u00e4hneens\u00e4 omin silmin, kuinka keng\u00e4tt\u00f6myys koitui er\u00e4\u00e4n kyl\u00e4l\u00e4isen kohtaloksi toisen maailmansodan aikana. Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 huoli k\u00e4velykunnosta, h\u00e4n jatkoi. Anoppi teki p\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyn viel\u00e4 liki 95-vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n
Amerikkalainen Henry David Thoreau (1817\u20131862) kirjoitti pitk\u00e4n esseen k\u00e4velyst\u00e4, joka oli alun perin laadittu luennoksi. H\u00e4n aloittaa kirjoituksensa toteamalla, ett\u00e4 on tavannut vain muutamia henkil\u00f6it\u00e4, jotka ovat ymm\u00e4rt\u00e4neet k\u00e4velemisen taitoa, patikoimisen henkisen luonteen. Vuonna 1862 julkaistu teksti on saanut tuoreen suomennoksen (Antti Immonen, Basam Books Klassikko, 2021). \u201dJalkoja ei ole tehty istumista vaan seisomista ja k\u00e4velemist\u00e4 varten\u201d, Thoreau kirjoittaa. Hyvin kiteytetty!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
\u201dPit\u00e4\u00e4 hetki mietti\u00e4, mik\u00e4 olikaan paras k\u00e4velyreitti teille\u201d, vieress\u00e4ni seisova nainen juttelee maskin takaa korvanapit korvissa (ilmeisesti) minulle n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 olevaan k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u201dAhaa, nyt muistan\u201d, h\u00e4n jatkaa. El\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tuore esimerkki siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4vely on muutakin kuin jalkojen liikuttelua. Se on … Continue reading
K\u00e4velyn lomassa teen eripituisia aikahyppyj\u00e4 menneeseen. Edesmennyt is\u00e4nik\u00e4\u00e4n ei pit\u00e4nyt hikiliikunnasta. \u201dUrheilija ei tervett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 n\u00e4e\u201d, oli yks h\u00e4nen hokemiaan. Is\u00e4ni teki kuitenkin iltak\u00e4velyj\u00e4. Muistan, kuinka lapsena l\u00e4hdin usein kaveriksi, erityisesti kev\u00e4t- ja kes\u00e4iltoina. Is\u00e4ni lauloi silloin v\u00e4lill\u00e4, vaikka ei ollut laulumiehi\u00e4. Muistan my\u00f6s er\u00e4\u00e4n tilanteen, jossa teini-ik\u00e4inen, tunnekuohussa oleva min\u00e4 yritti saada tahtoaan l\u00e4vitse. Neuvottelut (asiasta, jota en muista) eiv\u00e4t johtaneet toivottuun tulokseen. Nostin \u00e4\u00e4nen voimakkuutta ja julistin maailman ja el\u00e4m\u00e4ni ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. Yht\u00e4kki\u00e4 is\u00e4 totesi: \u201dAsia on loppuun k\u00e4sitelty, nyt me kaksi l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n iltak\u00e4velylle\u201d. L\u00e4hdin suu mutrulla mukaan. Ajattelin, ett\u00e4 voin jatkaa v\u00e4nk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Ulkona is\u00e4 sanoi. \u201dNyt k\u00e4vell\u00e4\u00e4n ihan hiljaa ja rauhoitutaan molemmat.\u201d K\u00e4velimme pitkin Munkkiniemen ja Munkkivuoren katuja. Hiljaa, puhumatta mit\u00e4\u00e4n. Kun palasimme kotiin, olin rauhoittunut ja mietin, miten ihmeess\u00e4 tilanne p\u00e4\u00e4si eskaloitumaan. Kysyin t\u00e4t\u00e4 is\u00e4lt\u00e4, joka sanoi, ett\u00e4 joskus vain kuppi menee nurin. Silloin kannattaa l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velylle.<\/p>\n\n\n\n