Elämme Pohjolassa vuoden pimeintä aikaa. Samalla ilmassa on taikaa. Vispasin kokoon tarinan muistoistani, mausteeksi mystiikkaa, nykypäivää, tekniikkaa ja jopa AI:tä!
Lapsena mielikuvitustani kutitti erityisesti joululaulu varpaisillaan tipsuttelevista tontuista, jotka talon väen nukkuessa ilmestyivät koloistaan ja yön pikku tunteina pistivät kodissa pystyyn kunnon juhlat. Muistan, kuinka kihelmöivän jännityksen vallassa hiivin yöllä olohuoneeseen nähdäkseni vilauksen pöydällä, erilaisten juhlaherkkujen keskellä, tanssivista tontuista. Piilossa pysyivät.
”Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu…” on edelleen eräs lempilauluistani. Se palauttaa mieleeni myös koulun joulujuhlat. Pienenä tonttuoppilaana hiivin etukumarassa tonttujen kiemurtelevassa jonossa. Etusormeni nousivat vuorotellen laulun rytmin tahdissa ylös alas.
Noista ajoista on jo yli 50 vuotta! Edelleen tonttujen salainen elämä kutkuttaa. Ryhmä tonttuja on valinnut kotimme joulunajan kortteeriksi. Ne asettuvat joka vuosi taloksi jouluaattona. Muutama uusi kuokkavieraskin on liittynyt joukkoon. Tontut ovat vallanneet puisilta matkamuistoilta hyllyn, josta on hyvä tarkkailla talon asukkaiden puuhia. Paikalta on erinomainen näkymä ulko-ovelle, portaisiin ja mikä tärkeintä olohuoneeseen. Samalla tähystyspaikalla roikkuu kotilepakkomme. Se seuraa pää alaspäin touhujamme läpi vuoden. Ehkäpä lepakosta ja tontuista on tullut kavereita ja lepakko viihdyttää tonttuja jutuillaan. Niitä meidän perheestä riittää!
Seuraan päivittäin sivusilmällä hyllyllä kököttäviä tonttuja. Päiväsaikaan en ole havainnut minkäänlaista liikettä. Kuin patsaina seisovat tai istuvat paikoillaan. Tässä 60 + iässä tarkkaavaisena tonttuvahtina toiminen yöaikaan ei enää niin vaan onnistu. Valppaat tontut taatusti käyttävät hyödykseen hetkelliset torkahdukseni. Tiedä vaikka niillä olisi käytössä vireyteni etämonitorointi. Sitten kun tontut havaitsevat vireystilani laskeneen ja nukahdukseni, ne käyttävät vikkeläjalkaisina ja näppäräsormisina tilaisuutta hyväkseen.
Minä ainakin olen ottanut avuksi nykyaikaisen teknologian. Aamuisin olen kännykkäkameralla ohimennen kerännyt kuvallista todistusaineistoa. Ja toden totta: Kuten kuvat kertovat, yön jälkeen on tonttujen aamuisissa tarkkailuasemissa havaittavissa pientä vaihtelua. Yöllä on siis puuhasteltu!
Koska oletan yksityisyys- ja tietosuojalakien suojaavan myös tonttuja, en ole valvontakameraa uskaltanut vielä käyttää. Tilanne on kimurantti: minun pitäisi päästä kasvokkain käymään sopimusneuvotteluja olioiden kanssa, jotka pysyvät piilossa. Yöllisten puuhien tarkka luonne on siis edelleen arvoitus.
Joulukuun 30. päivän aamuna koin yllätyksen: Tontut olivat mitä ilmeisimmin löytäneet kirjoitusvälineet ja väsänneet tervehdyksen. Kuten kuva kertoo, on kirjoitustaidossa hieman treenattavaa. Tärkeintä on kuitenkin hyvä tahto ja ajatus.
Ihminen ymmärtää viestin – mutta hoksaisiko jokin ”tekoäly”-algoritmi, mistä on kyse? Näissä mietteissä mietin samalla, kuinka yksi yö on taas muita merkittävämpi: Illalla menen nukkumaan vuonna 2019 herätäkseni vuoteen 2020! Ehkä saan tänä vuonna vastauksen myös kysymykseeni AI:iin kyvykkyydestä ymmärtää tonttuilua.
Hyvät lukijani, toivotan teille mitä parhainta vuotta 2020 – joka jokaiselle merkitsee erilaisia asioita.
