Himmeitä mielipiteitä suomalaisista – löysää puhetta suorituksista

Sinä taisit nyt alisuoriutua.

© Michael Müller

© Michael Müller

Ihminen voi kokea toteamuksen kannustukseksi, jos hän itsekin ajattelee, että tällä kertaa homma ei mennyt ihan putkeen. Toisaalta, jos ihminen yritti parhaansa ja saa kuulla alisuoriutuneensa, hän voi kokea kommentin moitteeksi. Parhaani yritin, mutta tämäkään ei riitä.

Alisuoriutuminen – sanaan liittyy ristiriitaisia viestejä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa sanan käyttö eri muodoissaan on mielestäni ryöstäytynyt käsistä. Se on helppo bongata, kun vaikkapa surffailee eri medioitten nettisivuilla. ”Lisää tuottavuutta ja tehoja tekemiseen” – puheisiin on ujutettu käsitys siitä, että ihmiset lähtökohtaisesti alisuoriutuvat. Onko työpaikoilla siis alisuoriutujia ihan riesaksi asti?

Mittatikut ali- ja ylisuorituksille ovat kovin venyviä; kysehän on mielipiteestä ja tulkinnasta. Entä mikä on juuri sopivan tasoinen suoritus?  Onko alisuoriutuja ihminen, joka tietoisesti päättää, että ei halua käyttää henkistä pääomaansa ja kykypalettiaan sellaisen yrityksen hyväksi, jonka työkulttuuria pitää epäoikeudenmukaisena tai arvoja arveluttavina. Ymmärrän ihmistä, joka haluaa maksaa potut pottuina. Jos minut lomautetaan tai pakotetaan palkka-aleen samalla, kun pomot lihottavat bonuksilla muutenkin muhkeata tilipussiaan ja osakkeen omistajien osingonhimoa haluavat tyydyttää, miksi antaisin parastani tällaiselle firmalle?

En ollut mukana 15.1.2014 pidetyssä ”Selkäranka” – talousseminaarissa, joten en omin korvin kuullut Risto Siilasmaan esittävän puheenvuorossaan englannin kielelle virallista asemaa Suomessa. Luettuani asiasta eri uutiskanavilta, mieleeni tuli eräs noin kuusikymppinen kokenut, arvostettu ja ammattitaitoinen työnjohtaja. Hänellä oli takana pitkä ja hienosti sujunut työura suomalaisessa yrityksessä, joka kansainvälistyi. Työkieli vaihtui englantiin. Tämän seurauksena kielitaidoton työnjohtaja muuttui kuin yhdessä yössä alisuoriutujaksi ja menetti puolen vuoden sisällä työpaikansa. Lattiatasolla työskenteleviltä katosi asiansa osaava esimies ja myös heidän työsuorituksensa laski. Miettiköhän kukaan sen johtajan suoritusta, joka tämän tiukan kielipoliittisen ratkaisun teki?

Tokaisu ”Hän on porukan heikoin lenkki” kertoo mekanistisesta ihmiskäsityksestä. Jokaisen ihmisen pitäisi väkisin yltää ennalta määrättyyn, määrämittaiseen suoritukseen, jolle ei kuitenkaan ole mittaa. Mielestäni sanontaan sisältyy myös ajatusharha. ”Heikoin lenkki” voi olla juuri se ihminen, joka keksii uuden, fiksumman tavan tehdä asioita. Hän ei todellakaan ole silloin mikään alisuoriutuja. Käytännön tarpeesta lähtevä kekseliäisyys on kautta ihmishistorian ollut valtava, luovaan ongelmanratkaisuun innostava voima. Kätevä, ajatteleva ihminen on kehittänyt lukuisia, töitään ja arkisia askareita helpottavia työkaluja ja työtapoja.

Olen siinä määrin henkisesti allergisoitunut alisuorittaa -sanalle, että jopa tahtomattani höristelen korviani aina kun se taas ilmoille putkahtaa – nykyään erityisesti Suomen henkistä tilaa ja kansalaisten kuntoisuutta ruotivissa puheissa. 12.3.2014 MTV (www.mtv.fi) uutisoi Pekka Himasen käynnin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa ja lainasi filosofia otsikossa: ”Täytyy avata ajattelua ja päästä onnistumisen moodiin”. Valiokunnan kokouksesta poistui uutisen mukaan innostuneita kansanedustajia ja eräs poliittinen kiteytys (ilmeisesti ylevöittävän) tilaisuuden jälkeen oli: ”Me ollaan vähän tällaisia alisuoriutujia Suomessa”.

Kilvan väitetään, että meissä suomalaisissa on valtava potentiaali. Perään todetaan, että meitä vaivaa edelleen ”Anteeksi, että olen olemassa” – mentaliteetti.  Tästä syystä alisuoriudumme Suomi-brändin maailmanvalloituksen kannalta. Emme ole voittajia keskinäisen kehumisen kerhossa. Suomen globaali loiste on aivan liian himmeä. Tuppisuut suomalaiset eivät vieläkään osaa myydä itseään rinta rottingilla. Meidät on lisäksi saatava We think big in Finland” – Suomessa ajatellaan isosti – moodiin. Ajatuksen voimallako saavutetaan uskomattomia ylisuorituksia? Puhukaa enemmän, tehkää vähemmän. Siihenkö uskottavuus suorituskeskeisessä huomiotaloudessa perustuu? Suomalaiset tunnetaan ihmisinä jotka tekevät, eivät vain puhu. Onko tämä muka huono maabrändi?

This entry was posted in Ihminen, Työ, Yhteiskunta. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.