Ruska oli upeimmillaan, kun lokakuussa vierailin Foibekartanossa; ikäihmisten asumis- ja palveluyhteisössä. Pidin siellä esityksen siitä, kuinka käsillä tekeminen pistää vipinää aivojen hermoverkkoihin ja virkistää mieltä. Iltapäivän mittaiseksi venynyt vierailu antoi minulle virtaa moneksi päiväksi. Piristysruiske koronaviruspandemian poikkeusaikana pisti ajatukseni laukkaamaan ja sormenpäilläni näppäilemään tämän blogin.
”Olet saavuttanut määränpään”, ilmoitti autoni navigaattorin konemainen ”ihmisääni” ponnekkaasti. Olin Peijaksen sairaalan alueella. Eihän tämä voi olla oikein, totesin ääneen itselleni ja navigaattorille. Kääntöpaikalla veivasin auton rattia. Täyskäännöksen jälkeen sadatteluani hiljaa kuunnellut navigaattori reagoi: ”Olet saavuttanut määränpään”. Jatkoin autolla etanavauhtia eteenpäin ja hoksasin lopulta pienenlaisen Foibekartano-kyltin. Sitä seuraamalla olin pian parkkipaikalla ja edessäni avautui puisto. Vielä vihreä nurmikko oli keltaisten, oranssien ja punaisten lehtien täplittämä. Lehtipuut hehkuivat ruskapuvuissaan. Kukkapenkkien kukkaloisto oli vielä osittain voimissaan. Upea maisema avautui myös Foibekartanon sisäänkäynniltä, jossa minua odottivat kasvomaskien kera toimitusjohtaja Ulla Broms, talousjohtaja Timo Leivo sekä keskustelutilaisuuden nuoteista vastaava, hyvän elämän koordinaattori Eero Viljakainen.
Korona-ajan turvavälit oli huomioitu Foibekartanon ravintola Flyygelissä. Lounaan ja iltapäiväkahvin aikana keskustelu soljui aiheesta toiseen. Erityisesti puhuimme siitä, miten ihminen voi elää vanhuuttaan monin eri tavoin. Minulle kerrottiin, että foibekartanolaisten mottona on ”kaikkea uutta voi kokeilla”. Ihmisiä virkistävät eri asiat. Hyvä arki tarkoittaa joillekin runsasta harrastamista, toisille kontakteja muihin ihmisiin. Jollekin on tärkeätä tietää, että tarjolla on monenlaista apua arkeen – silloin tällöin tai joka päivä.
Foibekartanon alueella asuu omissa asunnoissa noin 300 ihmistä. Osa heistä elää arkeaan ilman ulkopuolista apua. Asukas voi tarvittaessa saada apua. Kun itsenäinen pärjääminen oman kodin tutussa ympäristössä vaikeutuu, Foibekartanosta löytyy tukijoukkoja helpottamaan arkielämän sujumista. Apua voidaan lisätä asteittain. Kartanon monimuotoisista asumismuodosta yksi on ympärivuorokautinen tehostettu palveluasuminen Hyvän elämän palvelutalossa.
Koronaepidemia rajoittaa Foibeakartanon yhteisöllistä toimintaa. Normaalioloissa ravintola Flyygeliin voi tulla aamiaiselle ja lounaalle myös ihmisiä, jotka eivät Foibekartanolla asu. Flyygeli ravintolan viikoittaiset kahvikekkerit – suositut seurustelutilaisuudet – ovat tauolla. Asukkaat kaipaavat yhteistä aikaa lukuisten eri harrastusten parissa. Monia ulkotapahtumia on kuitenkin järjestetty. Toivotaan, että säät pysyvät ulkotilaisuuksille suosiollisina.
Foibe Akatemia
Alustukseni ja siihen liittyvä keskustelu oli osa Foibe Akatemian toimintaa. Tilaisuus järjestettiin tällä kertaa sisääntuloaulan nurkkaan pystytetyssä studiossa. Asukkaat katsoivat omista asunnoistaan suoraa videolähetystä. Videon välityksellä myös keskusteltiin. Digiaika ja sen tarjoamat tavat pitää yhteyttä ovat vahvasti mukana foibekartanolaisten arjessa.
Luentoani silmällä pitäen Mirja Lamminen oli lähettänyt minulle etukäteen sähköpostin. Hänellä oli menossa oikea tekemisen himon vaihe. Voiko korona-aika tuottaa tällaisen olotilan, hän mietti. Itse keskustelutilaisuuteen hän toi etukäteen videoidun tervehdyksensä. Hän kertoi käsityö-ja maalausharrastuksestaan. Videon kautta pääsin ihailemaan hänen kättensä tuloksia. Videossa näkyi upeita maalauksia ja villasukkia, joista jokainen pari oli erilainen. Värien ilottelua! Mirja kertoi myös pitävänsä kukkien hoidosta. Sitä voi harrastaa vaikkapa Eero Viljakaisen kanssa, joka toimi Foibe Akatemian tilaisuuden juontajana ja samalla huolehti siitä, että kaikki tekniikka pelasi.
Esitykseni aikana kerroin kuulijoille siitä, kuinka ihmisen käsi on kätevä moneen asiaan. Se on aina mukana kulkeva työväline. Käsien avulla voi toteuttaa itseään monin tavoin: kutomalla, virkkaamalla, askartelemalla, hoitamalla kukkapenkkiä, jumpassa, soittoharrastuksen äärellä. Ulkona liikkuessa kädet rytmittävät kävelyä ja auttavat tasapainon hallinnassa. Sauvakävely vie monenlaisiin maisemiin. Rollaattori antaa tarvittaessa tukea liikkumiseen ja voipa sen istuimella hetken huiliakin.
Luovuudesta
Kaikenlainen käsien käyttö virittää aivojen hermoverkkoja kokonaisvaltaisesti. Kädet ovat myös hyvä apuväline, kun sanat loppuvat. Eleillä voi viestiä monenlaisia asioita. Rohkaiseva taputus toisen olkapäälle on viesti myötäelämisestä, rohkaisusta ja toisen ihmisen välittämisestä.
Esitykseni lopussa keskustelin videoyhteyden kautta Raija Mattlinin kanssa. Hän tekee koruja. Niiden äärellä puhuimme luovuudesta. Kaikki alkaa erilaisten helmien hypistelystä, Raija kertoi. Pikkuhiljaa hänellä alkaa syntyä ajatus siitä, mitä värejä ja minkälaisia helmiä koruun tulee. Kun korujen tekoon oikein uppoutuu, ajankulku unohtuu. Mieli virkistyy. Puhuimme myös siitä, että jos vain terveyttä ja voimia on, kannattaa aina nousta ylös ja ryhtyä hommiin. Näin korona-aikanakin, vaikka välillä harmittaa, kun tärkeät harrastusryhmät ovat jo pitempään olleet tauolla.
Päänuppia tuulettamassa
Juuri ennen Foibe Akatemian tilaisuuden alkua tapasin lyhyellä happihypyllä ulkona Maria Ulasevichin, joka istui rollaattorinsa päällä. Hän oli tuohtunut. Hän kertoi tulleensa asunnoltaan varta vasten paikan päälle kuuntelemaan esitystäni. Rouvalla oli huumori tallella. Hän tokaisi, että oli muistanut ottaa kaikki eri pillerinsä, mutta itkunestopilleriä ei ollut niiden joukossa. Sitä hän olisi tarvinnut, kun niin harmitti, kun ei ulko-ovesta sisälle päästetty. Pian kuitenkin juttelimme jo rakkaasta lapsenlapsesta. Kyllä oli näppärää Marian älykännykän käyttö. Näin monta videota taaperosta.
Aulasta löysin toimivan jukeboxin ja akvaarion sekä pienen viherpuutarhakeitaan. Asukkaissa ja henkilökunnassa on useita viherpeukaloita. Pöydillä oli taidokkaita kukkakimppuja. Piha-alueilla oli erilaisia kukkaistutuksia sekä pieniä puutarhaviljelmiä siellä täällä. Kartanopaviljongissa, kukkaloiston keskellä, istui Niilo Veikkolainen päivän lehteä lukemassa. Hiekkatiellä moni asukas oli päiväkävelyllä. Heistä innokkaimmat lenkkeilevät useita kertoja päivässä, kertoi Ulla Broms. Sauvakävely on suosittua. Tarvittaessa mukana kulkevat rollaattori ja parempijalkainen lenkkikaveri.
Iltapäiväkahvit joimme karatanokahvikupeista, jotka on saatu lahjoituksena vierailijoilta, asukkailta ja heidän läheisiltään. Foibekartanossa perinteet kohtaavat nykypäivän monin tavoin.
Lisää tietoa Foibekartanolaisten elämästä löytyy oheisista linkeistä:
Foibekartano Ei hoivaa, vaan elämää -dokumentti https://youtu.be/EuexdfzaRrI
MTV Live – Juhannus https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ikaihmiset-paasivat-juhannustansseihin-vantaalla-nain-he-muistelivat-nuoruuden-kesia-poliisit-tulivat-ja-keskeyttivat-juhlat/7847928#gs.hcra0x
Jonnet ei muista – Miska Haakana https://www.youtube.com/watch?v=R6gqxFidnqE
