Ravitsemukseen liittyvät kysymykset ovat kuuma peruna, joka ei jäähdy. Niinpä oli ilo saada Kitin ja Martin video-podcastin vieraaksi Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Hän sai vuonna 2018 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ansioistaan tutkitun ravitsemustiedon jakamisesta ja yleistajuistamisesta.
Keskustelumme ravitsemuksen ympärillä polveilivat menneestä nykyisyyteen ja hieman tulevaankin. Video-podcastissa käsitellään mm. terveellisten ruokien uskomuksia, rasvasotaa, proteiinibuumia, mitä ruokakorin sisältö kertoo ruokatyyleistä, kouluruokailua ja vuoden 2024 uusien ravitsemussuositusten aiheuttamaa mediakohua.
Tämä blogini on videopodcastin jälkilöyly, johon olen kirjannut keskustelumme minussa herättämiä ajatuksia. Innostuin tarkkailemaan ympäristöä ruoka- ja ravitsemusasiat mielessä. Olen muistellut lapsuuteni ruokatilanteita. Mukana on myös muutamia makupaloja ravitsemuskeskustelustamme.
Muista syödä voita, ettet sokeudu
Olin viisivuotias, kun fyysikko–isäni tutkimustyö vei koko perheen Yhdysvaltoihin pariksi vuodeksi. Noilta ajoilta muistan erityisesti Ed Sullivan shown. Yhden ohjelman lopussa hän katsoi kuin suoraan minua TV–ruudusta ja sanoi ”Muistakaa syödä paljon voita, jotta ette sokeudu”. Menin tästä aivan pois tolaltani: perheessämme ei juuri voita käytetty. Mehän sokeudumme! Isäni sanoi, että ei pidä uskoa kaikkea, mitä siitä tuutista tulee. Siitä alkoi oma epäluuloni mm. TV mainoksia kohtaan.
Pohjois-Karjala-projekti – rasvasota ja kaninruoka
Ruokaan liittyvistä uskomuksista Mikael kertoi, että 1930-luvulla sokeria suositeltiin evääksi koululaisille ja raskasta fyysistä työtä tekeville. Se antaa mukavasti lisäenergiaa ja potkua päivään.
Nykyisinkin tärkeitä ravitsemuskysymyksiä – miten ehkäistä pitkäaikaissairauksia ja turvata hyvä elämä – alettiin varsinaisesti tutkia 1950–60 luvulla.” hän jatkaa. Tutkittiin mm. erilaisia rasvoja ihmisen terveydelle. Suomessa oli rasvakammo. Tämä saattoi olla syy sille, että lapsuudenperheessäni voi oli liki pannassa.
Suomessa työikäisten miesten kuolleisuus sydänsairauksiin oli 1970-luvulla maailman korkein. Ihmisten ravintotottumukset todettiin tärkeäksi syyksi ongelmalle. Liikaa eläinperäistä rasvaa ja aivan liian vähän kasviksia ja vihanneksia. Tarvittiin muutosta.
Pohjois-Karjala-projekti käynnistyi 1972 ja jatkui vuoteen 1997 asti. Moni kutsui hanketta ”rasvasodaksi tai kanin ruoaksi”. Mikael oli Kiteellä hanketta johtavan Pekka Puskan tutkimusavustajana 1983 talvella. Projektin tuloksena kovan eli eläinperäisen rasvan käyttö väheni ja pehmeän rasvan kasvoi. Sen lähteitä ovat kasvisperäiset öljyt ja rasvat, siemenet ja pähkinät. Myös kasvisten käyttö lisääntyi.
Ihmisten tietoa ravitsemuksen terveysvaikutuksista lisättiin. Samalla ensimmäiset pehmeää rasvaa sisältävät margariinit ilmestyivät kaupan hyllyille, ja kaupan ruokavalikoima alkoi muutenkin sisältää terveellisempiä vaihtoehtoja. Vuosikymmeniä jatkunut hanke muutti ihmisten ravitsemusta terveellisempään suuntaan. Projekti vaikutti siihen, että työikäisten sydänsairaudet ja sydänkuolleisuus vähenivät.
Vaikka ruokavalio on mennyt terveellisempään suuntaan, ihmisten fyysisen aktiivisuuden määrä on vähentynyt ja ylipainoisia on väestössä aiempaa enemmän. Nämä tekijät altistavat etenkin kakkostyypin diabetekselle. Tautikirjo on muuttunut, summaa Mikael.
Meiltä viedään leikkeleet
Mikael kertoi mediamyrskystä, joka syntyi leikkeleistä. Vuonna 2024 päivitetyissä ravitsemussuosituksissa esitetään, että lihaperäisten leikkeleiden määrää ruokavaliossa tulisi vähentää. Yle uutisoi tuoreeltaan sivustollaan marraskuussa 2024: Leikkele päivässä on liikaa. Maaseudun tulevaisuus otsikoi: Saako leikkeleitä enää syödä. ”Leikkelekielto” suututti monet suomalaiset. Uusi suositus 800 gramma vuorokaudessa kasviksia, hedelmiä ja vihanneksia nousi myös esille artikkelissa. Kovin moni ei pääse ruokavaliossaan edes aiempaan suositukseen puolikiloa kasviksia päivässä artikkelissa todetaan. Netissä jatkui keskustelu terveellisistä ja haitallisista leikkeistä. Mediakuohunta taisi kannattaa, toteaa Mikael Fogelholm. Kaupat kertovat, että leikkeiden ostomäärissä on nähtävissä laskua.
Mitä ruokakori kertoo?
Video-podcastissa Mikael kertoo Helsingin ja Tampereen yliopiston yhteisestä Locard tutkimuksesta, jossa ns. etukorttien avulla saadaan tietoa ruokakorin sisällöstä. Ruokakoritietoa saatiin 48000 S-ryhmän asiakasomistajalta. Käytössä on yhteensä 8 vuoden seuranta-aineisto. Ensimmäinen tietojen keruu kesti 2 vuotta 4 kuukautta, lokakuusta 2016 joulukuuhun 2018. Aineistoa rikastettiin kyselyllä mm. ostajan sosioekonomisesta tilanteesta. Mukana oli myös kysely, jossa kerättiin tietoa asiakkaiden ostosmotiiveista. Toinen tiedonkeruu sisältää vielä pidemmän ajanjakson eli tammikuusta 2019 joulukuuhun 2024.
Parempi koulutus ja taloudellinen tilanne näkyvät siinä, kuin paljon ruokakorissa on vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväleipää. Asiakkailla, joiden taloudellinen tilanne oli huonompi, ruokaostoksissa oli enemmän sokeroituja virvoitusjuomia, karkkia, välipaloja ja alkoholijuomia suhteessa koko ruokakorin sisältöön.
Itse mietin katsellessani ruokakaupan hedelmä- ja vihannestiskin hintoja, että edullisia juureksia ja vihanneksia: lanttu, nauris, porkkana, punajuuri, peruna, on tarjolla. Marjojen sesonkiaikana kannattaa kulkea marjapuskissa. Itse poimitut mustikat ja puolukat säilyvät pitkälle syksyyn ja ennen seuraavaa marja-aikaa ruokakaupan pakastimesta löytyy täydennystä.
Ruokatyyli ja maakuntakartat
Vuosien 2016–2018 aineistosta tutkittiin asiakkaiden ruokatyylejä: Mitkä ruuat ihmisten ruokakorissa esiintyivät yhdessä ja toistetusti usein? Kun ruokakorissa oli vihanneksia, siellä oli myös hedelmiä, leivästä suurin osa on täysjyväistä. Sipsit ja sokerilimut ovat tyypillinen parivaljakko ja erityisesti nuorten suosiossa.
Eri puolilla Suomea ruokakoreissa oli eroja niin sisällön kuin hinnan suhteen. Erityisesti Pohjanmaalla yleinen oli ns. perinteinen ruokatyyli: ostettiin jauhelihaa, jauhoja, kevytmaitoa, kermaa, sokeria. Tämä oli halvin ruokavaliotyyli, jolla päivittäinen energiatarve saadaan täytettyä.
Moderni lihapainotteinen tyyli: naudanlihaa, mukana myös vihanneksia ja hedelmiä ja kalaakin löytyi, ostoskorin hinta oli korkeampi.
Kasvisvoittoinen tyyli on peilikuva parinteiselle tyylille, kertoo Mikael: Tässä ruokakorissa on paljon vihanneksia ja hedelmiä, paljon uusia lihankorvikkeita, paljon palkokasveja, kasvispohjaisia maitovalmisteita. Tämä ruokatyyli näkyi erityisesti Uudellamaalla.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tehnyt samanlaisia maakuntatilastoja lihavuudesta. Tulokset viittaavat siihen, että vähiten lihavuutta on siellä, missä kasvispainotteinen ruokavalio on yleisin.
Perheeni viettää kesää Keski-Suomessa. Joutsan ruokakaupoissa valikoimat ovat kesäsesongilla monipuolisemmat. Havahduin siihen, kun loppusyksystä ei ollutkaan hyllyissä kaikkia kesällä ostamiani ruokatarvikkeita. Kaupat huomioivat hienosti kesäasukkaiden ruokaostostarpeita.
Kuka vaikuttaa ruokakoriisi?
Leikkeleistä syntynyt mediakohu on esimerkki siitä, miten kansalaiset eivät hevin halua, että ravitsemustieteilijät yrittävät tuuppia ihmisiä terveellisempään ruokavalioon. Terveysperusteinen elintarvikkeiden verotus on monille punainen vaate. Mikael huomautti, että ruokakauppa ja elintarviketeollisuus vaikuttavat monin eri tavoin ruokakorien sisältöön.
Tämä keskustelu viritti tarkkaavuuteni uudelle aaltopituudelle. Isossa ruokakaupassa kulkeminen hyllyjen välissä käy arkiliikunnasta. Kun tavoite on ostaa viikon ruoat kerralla, kertyy minulle helposti 8000 askelta. Kun työnsin ostokärryn myymälän portista sisään, ensimmäisenä olivat edessäni pienet nakerrettavat ja purtavat välipalat, jääkaappikylmiä limuja ja kohta olinkin sipsi-limu-olut-miedot viinit alueella. Sipsejä oli hyllytolkulla. Vieressä lavoilla oli juomatölkkejä erikoistarjouksessa.
Perheemme vuosikymmenten alkoholiton juhlajuoma on ollut Pommac. Kuljin useita kertoja edestakaisin pitkin limuhyllyjä, ja lopulta yhdestä nurkasta löytyi pieni määrä lempijuomaamme. Leipäosasto oli taas laitettu uusiksi, joten paahtoleipien ja ruisleipien uusia sijainteja piti kysyä hyllyjä täyttävältä myyjältä.
Puikkelehdin ruokalavojen välistä. Tarjouksia oli mm. kahvista ja tuoremehuista, suklaista ja karkkilaatikoista. Hyllyissä oli useita huomiomerkkejä: uusi tuote tai asiakkaitten toivomuksesta. Tätä tuotetta on myös hyllyjen päädyssä. Makeisosastolla kerrottiin, että tuotteita löytyy myös kassoilta. Pääsiäisen aikoihin oli tarjolla useita lempisuklaitani. Ne oli nyt korvattu uusilla tuotteilla.
Monet ruokakärryyni päätyvät elintarvikkeet olivat taas vaihtaneet paikkaa. ”On tainnut joku eri tuottaja maksaa hyllyn paraatipaikasta” totesi miesasiakas, joka seurasi, kuinka kyykistelin ja kurottelin hyllyjen äärellä. Lempioliivini olivat siirtyneet pois katsekorkeudeltani.
Planetaarinen ruokavalio ja eettinen ruoan tuotanto
1970-luvulla rasvan laatu (liian paljon kovaa eläinrasvaa pehmeämpiin kasvi- ja kalarasvoihin verrattuna) oli ongelma Suomessa; nyt se on jo melkein hyvässä tasapainossa, summaa Mikael. Proteiinien lähteistä 70 % on edelleen eläinperäistä ja 30 % saadaan kasviksista, valtaosa viljasta. Erityisen tärkeää olisi vähentää lihankäyttöä ja lisätä mm. palkokasvien proteiinin käyttöä. Olisi hyvä saavuttaa ainakin 50 %/50 % tilanne, mutta kasvisperäisiä proteiineja voi olla enemmänkin. Tässä tulee huomioiduksi myös ympäristönäkökulma.
Vuonna 2019 EAT-Lancet lehdessä asiantuntijaryhmä antoi suosituksen planetaarisesta ruokavaliosta: enemmän kasviksia, punaisen lihan käytön rajoitukset, muiden eläinperäisten tuotteiden käytön kuten maidon ja kananmunien, vähentäminen ja kalan suosiminen. Tässä yhdistyisi ruokavalion terveellisyys ja ruoanvalmistuksen ympäristökuormituksen vähentäminen.
Liha oli ennen harvojen herkku
Vielä 100 vuotta sitten lihaa oli harvojen ruokapöydässä. Suurin osa energiasta tuli perunasta ja ruisleivästä ja jos asui lähellä vesistöjä, kalastettiin. Lanttu-, porkkana ja punajuuri sekä sipulit säilyivät hyvin kellarissa. Niistä valmistetut ruoat ovat edelleen läsnä monen jouluaterialla. Esimerkiksi lanttu on erinomainen C-vitamiinin lähde, muistuttaa Mikael. Toki C-vitamiinitilanne nykyisin on paljon parempi, kun erilaisia hedelmiä on saatavilla kaupassa ympäri vuoden.
Viikissä on aloittanut tuotantoeläinten hyvinvoinnin professori. Ruoan eettisyys, joka on esillä mm. porsaanlihan, broilereiden ja kananmunien tuotannossa, on asia, joka olisi hyvä saada mukaan ravitsemussuosituksiin, miettii Mikael. Tämän mittaaminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa.
”Suolaa, suolaa, enemmän suolaa”
1960-luvun lastenohjelmassa Sirkus Papukaija fakiiri Kronblom (jota esitti näyttelijä Nils Hedengren) teki taikatemppuja. Fakiirin taikasanat olivat ”suolaa, suolaa, enemmän suolaa”. Fakiiri levytti yhdessä Juha ”Watt” Vainion kanssa 1965 levyn ”suolaa, suolaa, enemmän suolaa.
Suola onkin syyllinen siihen, että tuskin kukaan suomalainen syö täysin terveellistä ruokaa, huokaa Mikael. Elintarvikkeissa itsessään on liikaa suolaa ja liian monella suomalaisella on tapana tarttua pöydässä olevaan suolapurkkiin ja lisätä ateriaan suolaa ennen kuin on sitä edes maistanut.
Mikael toivoo, että leipien suolapitoisuutta vähennettäisiin. Ruokaresepteistä pitäisi poistaa: ”sitten ripaus suolaa”. Tämä olisi somekokkien hyvä muistaa. Liiallinen suola lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Koska sokerin käyttö kahvissa ja teessä on merkittävästi vähentynyt, kyllä ihmisten makunystyrät tottuvat myös vähäsuolaisempaan ruokaan, etenkin jos vähennykset eivät kerralla ole kovin suuria.
Kouluruoka
Vuodesta 1948 Suomessa koulupäivän ruoka on ollut kaikille oppilaille ilmainen. Kun asuimme Yhdysvalloissa, äitini antoi mukaan lounaslaatikon eli lunch boxin. Monet oppilaat ostivat koulun kanttiinista nakkisämpylöitä, hampurilaisia, pitsaa tai ranskalaisia ja Coca-Colaa. Opettaja-äitini ei ollenkaan ymmärtänyt tätä. Kotieväisiin minun oli tyytyminen.
Kun amerikkalaiset ystävät kuulivat, että Suomessa lapset saavat koulussa ilmaisen ruoan, moni ajatteli, että muuten monet lapset jäävät kokonaan ilman ruokaa.
Nykyisen kotimme vieressä olevan peruskoulun ympäristössä on energiajuoma- ja limupurkkeja, pitsalaatikoita, täytettyjen sämpylöiden jämiä, keksejä, litistettyjä jäätelöpakkauksia. Roskien keruuta teen nyt kohta 4-vuotiaan tyttärenpojan Kasperin kanssa ja samalla mietin, moneltako kouluruoka jäi tänään väliin.
Mikael uskoo lujasti, että kodin ruokatottumukset kyllä vaikuttavat lasten ruoka-asenteisiin pitkässä juoksussa. Toivottavasti ne ovat ravinto-opillisesti suurin piirtein oikean suuntaiset.
Pikkutyttönä istuin kerran pitkään yksin ruokapöydässä täytetty punainen paprika edessäni. En ollut suostunut edes maistamaan aiemmin tuntematonta ruokaa. Meillä tyyli oli: kaikkea ruokaa pitää maistaa. No lopulta maistoin. En muista itse makuelämystä.
Ruoka ja terveys
Sydänmerkki on terveysviestintäväline. Se osoittaa terveellisemmän vaihtoehdon siinä tuoteryhmässä, jossa ollaan. Jos margariinissa on enintään 30 % ns. kovaa (pääosin eläinperäistä) rasvaa, enintään 1 % suolaa ja D-vitamiinia voi yritys ostaa sydänmerkin tuotteelle.
Aivotutkimuksessa painonhallinnan ongelman yhtenä syynä pidetään nälän ja kylläisyyden tuntemuksen katoamista. Ravitsemustieteilijä Mikael nostaa ongelmien syynä esille jatkuvan napostelun, jolloin ei ole minkäänlaista ruokarytmiä. Säännölliset ruokarytmit ovat oleellisia: 3–5 kertaa sopii useimmille. Säännöllisyys auttaa tekemään muutoksia aterian sisältöön. Ihminen hahmottaa oman syömisensä paremmin. Toisin kuin monet some-hyvinvointigurut väittävät, ei kuitenkaan ole olemassa mitään kaikkein parasta ruokarytmiä eikä kaikkein terveellisintä ruokavaliota.
Kasvispainotteiset ateriat, suolan käytön vähentäminen ja napostelusta irti rimpuilu ovat terveellisen ruokavalion kulmakiviä. Hyvä ruoka voi olla terveellistä ja halpaa. Rypsi- ja oliiviöljy ovat mainio parivaljakko ruoanlaittoon.
