Seisoin pari päivää sitten kassajonossa turvavälimerkin kohdalla. Katseeni osui iltapäivälehden lööppiin: ”Näin maskipakko voisi vaikuttaa arkeen”. Lehdessä oikeusoppineet arvioivat, mihin ihmisiä voi pakottaa ja mihin ei, mihin lait vääntyvät.
Olin vakaasti päättänyt, että en omassa blogissani kirjoita korona-aiheesta. Kassajonossa peruin päätökseni ja avaan sanaisen arkkuni. Kannan korteni kekoon tuomalla mukaan keskusteluun kognitiivista ja aivobiologista näkökulmaa, joka on jäänyt mielestäni liian vähälle huomiolle koronavirusepidemian uutisoinnissa.
Neurotieteissä on systemaattisesti tutkittu vuosikymmeniä sitä, miten ihminen asettuu aivojen päälakilohkon liike- ja tuntoaivokuorelle. Homunculus eli ”pieni ihminen aivoissa” ei vastaa mittasuhteiltaan elävää ihmistä. Ihmisen suu, kasvot ja käsi (erityisesti peukalo) ovat saaneet kokoaan huomattavasi suuremmat edustusalueet aivoissa. Tämä kuvastaa niiden merkitystä ihmiselle.
Miten käy, kun nämä tärkeät kehon osa-alueet ovat nyt vajaakäytössä? Miten tämä vaikuttaa käyttäytymiseemme, kykyymme viestiä, ymmärtää toisiamme ja ylipäätään hahmottaa inhimilliseen elämään kuuluvia asioita?
Neurokirurgiassa on tärkeätä tietää, mikä eri aivoalueiden merkitys on ihmiskehon eri osien toiminnalle. 1930-luvulla kanadalainen neurokirurgi Wilder Penfield kehitti epilepsiakirurgiaa ja tässä yhteydessä tuotti ensimmäisen aivokartan, joka kuvasi aivokuoren eri osien yhteyksiä muihin ruumiinosiin. Hän selvitti nämä ärsyttämällä heikolla sähkövirralla systemaattisesti eri kohtia aivojen pintaa ja pyytämällä hereillä olevaa potilasta kertomaan, missä kohdassa kehoa ärsytys aiheutti tuntemuksen tai liikettä. Hän julkaisi Edwin Boldreyn kanssa vuonna 1937 uraauurtavan artikkelin tuloksistaan.
Katseeni osui pari päivää sitten mainokseen, jossa leikki-ikäinen lapsi katsoo kuvasta suoraan minua iloisena, maitohampaat valkoisina välkkyen. ”Katsopa hetki tätä hymyä”, kehottaa mainos. Aito hymy todella pysäyttää ihmisen. Vastaamme hymyllä. Kahden toisilleen vieraan ihmisenkin välille syntyy hetken inhimillinen kontakti. Suu voi myös viestiä surusta. Pelkät sanat eivät silloin useinkaan riitä myötäelämisessä; pitää voida koskettaa ihmistä, jolla on murheita.
Piilossa maskin takana voi myös uhota vihaansa mielenosoituksissa tai tehdä erilaisia kolttosia.
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kasvojen ilmeillä on keskeinen rooli. Suusta tulevat sanat eivät kerro koko totuutta. Jutteleeko ihminen hymyssä suin vai posket kireinä, hampaat irvessä? Ihmiset ovat taitavia erottelemaan aidon ja teennäisen naurun toisistaan. Ihmisen kasvoista päättelemme hänen tunnetilaansa, kun hän puhuu ja myös kun hän on hiljaa. Äänensävystä teemme tulkintoja siitä, onko ihminen tosissaan, vihainen, innoissaan vaiko kenties vitsailee. Maski muuttaa ääntä ja suodattaa pois tunteiden tuottamia hienovaraisempia äänensävyjä. Maskin alta mumisevaa ihmistä voi olla muutenkin vaikea ymmärtää. Väärinymmärrykset lisääntyvät.
Käden edustusalue aivoissa on vuosien saatossa selvitetty yksittäisiä sormia myöten. Käsi on ihmisen evoluutiossa ollut ja on edelleen tärkeässä roolissa. Käsittämättömän kätevä käsi kulkee aina mukana. Sillä tartutaan. Sen avulla päätellään, onko esine painava vai kevyt, pehmeä vai kova. Moni ihminen ottaa kynän käteen ja piirtää ajatuksensa paperille kuvina, kun sanat eivät kerro kaikkea. Käsi on ajattelun jatke. Moni asia kirkastuu mielessä, kun ottaa kädet avuksi. Kättelyssä veltto, ronski, napakka, lyhyt, pitkä käden puristus välittää myös tietoa ihmisestä, jonka kättä puristan – ja päinvastoin. Saatko kouraasi pelkästään toisen ihmisen sormet vaiko kunnolla koko käden? Asioista sovittaessa lyödään usein kättä päälle. Erimielisyyksistä väännetään kättä. Kielikuva kertoo omalta osaltaan käden tärkeydestä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Vältä koskettelemasta tuotteita -kylttejä on käsidesilaitteiden lisäksi joka puolella tavaratalojen käytävillä. Seisoin miesten kauluspaitojen mallikappaletangon edessä. Olen perheeni paitojen vastaava silittäjäekspertti: Vuosikymmenien kokemuksella tiedän, minkälainen kangas on silittäjän painajainen ja minkä materiaalin päällä silitysrauta liukuu vaivattoman sulavasti. Pelkkä katsominen ei tässä tilanteessa riitä vaan materiaalia pitää hypistellä käsikopelolla. Käsidesilaitteitten sijoitusta pitäisi miettiä nykyistä tarkemmin, nyt kun niitten käyttöä joka välissä suositellaan. Ei ollut sellaista vaatetangon luona, joten kaivoi laukusta omani. Toinen vaihtoehto olisi kokeilla materiaalia käsineet kädessä, mutta silloin kämmenen tuntoaistin herkkyys kärsii.
Kaikista medioista (mielestäni) ylipursuava maskikeskustelu on nopeasti tuonut katukuvaan kaikenlaisia kasvojen alaosan peittäviä kangasmaskeja. Business on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen. Maski naamalla kulkeva ihminen ei vain noudata viranomaisten suosituksia, vaan hän on usein myös kävelevä mainos. Maskeihin on nopeasti ilmaantunut yrityslogoja. Joillakin ihmisillä maski on uusi asuste, muuhun vaatetukseen soinnutettu.
Viesti COVID19 pandemian vakavuudesta on toivottavasti mennyt väestössä perille. Kasvomaskin merkityksestä epidemian hillitsemisessä intetään ja lyödään sanan säilää päivittäin. Maaperä väittelylle on otollinen, koska asian luotettava tutkiminen on vaikeata. Jo erilaiset maskien materiaalit, niiden käyttötavat ja -tilanteet, eroavat ihmisten keskuudessa ja eri maitten välillä. Erilaisten maskien virussuojan luotettava tutkiminen vaatii materiaaliteknologian, virologian, käytettävyyden ja monen muun tieteen alan tuntemusta, kun testiasetelmia pistetään pystyyn.
EU huippukokouksessa päättäjät seisoivat piirissä sovittujen turvavälien päässä toisistaan maskit kasvoilla. Tilaisuutta paikan päällä seurannut toimittaja totesi TV:een uutislähetyksessä, että kokouksen tunnelmasta on vaikeata nyt päätellä mitään, kun osallistujat ovat piilossa maskiensa takana.
Asia, jota on tutkittu riittävästi ja monipuolisesti on kasvojen, suun ja käden tärkeä merkitys ihmisen toiminnalle. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on tällä hetkellä sanattomalle viestinnälle keskeisen tärkeä alue kasvoista piilossa. Vaikka silmiä pidetään sielun peilinä, eivät silmät maskin yläpuolella yksinään pysty välittämään kaikkia tunnetiloja. Minulla keikkuvat kakkulat lähes aina nenällä. Maskin alla rillini huurtuvat hengityksestä nopeasti ja näkymä ympäristöön on sumuinen. Mitenköhän muut ihmiset pystyvät silloin näkemään silmistäni kulloisenkin mielentilani, vaikka osaisinkin pistää lisää pilkettä silmäkulmaan tai tuottaa tarvittaessa tuimankin katseen?
Käden kosketuksella olkapäähän voi ottaa osaa suruun tai rohkaista. Puhumattakaan halauksesta, joka nyt on ihan pannassa. Kyynärpäiden yhteen kopauttaminen on minusta todella kökkö tapa tervehtiä.
Kättely käsineet kädessä kunniaan! Maskien pitäisi olla läpinäkyviä ja materiaalista, jota hengitysilma ei huurruta. Ihmisen kasvot, suu sekä käsi tekevät muutakin kuin tartuttavat viruksia kanssaihmisiin. Silmät ovat sielun peili sanonta on vain osittain totta. Tunnetilan välittämiseen tarvitaan kasvojen, käden ja myös kehon sanatonta informaatiota. Maskien maailmassa inhimillinen vuorovaikutus on monelle tällä hetkellä tavanomaista köyhempää, kun puhutun varassa ollaan. Tämän vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen olisi hyvä pysähtyä itse kunkin miettimään.
Erittäin mielenkiintoinen blogi. Pleksi kasvoilla ilmeet. näkyvät. Herää ajatus että paljonko menetämme tästä viestinnästä kun aidon moniaistisen läsnäolon korvaa 2D video, vaikka hyvälaatuinen? Saadaanko tuo hellä kosketus välitettyä tulevaisuudessa teknologian kautta? Stimulointi iholle tai aivoihin?