Syksyn hiljaiselo blogirintamalla on liittynyt rajalliseen kapasiteettiini.
Syksyn korvilla alkoivat muutoksen tuulet puhallella työurallani. Takana on nyt lähes 25 antoisaa työvuotta Työterveyslaitoksessa. Uusi työnantajani on Nokia Technologies. Viime kuukausina aikani on siis mennyt työpaikan vaihtoon liittyviin siirtymäriitteihin. Työtuulien muutoksen hanskaukseen.
Uusi vaihe työurallani ei katkaise yhteyksiäni tärkeimpään työni voimavaraan eli muihin ihmisiin. Sosiaaliset verkostot ja suhteet elävät, yhteydenpito ihmisten kanssa muuttuu ja verkostoon kutoutuu mukaan uusia ihmisiä ja uudenlaista tekemistä. Toivon voivani omalta osaltani saattaa yhteen uusia ihmisiä vaihtamaan ajatuksia ja tekemään yhdessä kiinnostavia asioita.
Ihmisten väliset kontaktit luovat edellytykset menestykselle. Siksi oloni on hieman hämmentynyt. Perinteisen tiedotuksen näkökulmasta tein, ainakin joillekin ihmisille, katoamistempun. Eräs soittaja kertoi kuulleensa, että olen jäänyt eläkkeelle. Hän kysyi ajoivatko yliopistomaailmaa ja tutkimuslaitoksia ravistelevat muutoksen tuulet eläkkeelle? Vastasin, että eivät suinkaan. Päätin tarttua kiinnostavaan uuteen työhaasteeseen, kun siihen yllättäen tilaisuus tarjoutui. Oli aika antaa tilaa uusille osaaville voimille edistää aivoystävällistä työtä Työterveyslaitoksella. Heitä on siellä töissä monia.
Toinen minut radariltaan kadottanut soitti ensin aviomiehelleni. Halusi ehkä aluksi varmistaa olenko ylipäätään hengissä. Hän lähetti minulle sitten emailin, jossa kertoi kohtaamastaan radiohiljaisuudesta. Tietosuojan nimissä, nyt jo entisen työnantajani, puhelinvaihteenhoitajat eivät saa kertoa puhelinnumeroani tai sitä, mihin olen laitoksesta poistunut. “Ei oo tietoo” pitää huolta yksityisyydestäni silloinkin, kun en sitä itse halua.
Tietomuuri, johon itsekin olen eri yritysten puhelinvaihteissa törmännyt, on mielestäni osoitus siitä, että meillä on työelämässä pelisääntöjä, jotka eivät vastaa muuttuvan työelämän tarpeita. Toisaalta ihmisten liikkuvuus työelämässä on tosiasia. On epärealistista olettaa, että työnantaja, jonka palveluksessa ihminen on joskus ollut, tietää kovinkaan paljoa henkilön myöhemmistä menemisistä.
Siispä kerrotakoon näin bloginikin avulla : Olen edelleen töissä ja edelleen sitä mieltä, että ihmiset ovat sekä yhteiskunnan että kilpailukykyisen talouden tärkein voimavara. Ihminen ja ihmisen tarpeet mielessä työskentelen nyt Nokia Technologies nimisessä yrityksessä. Yhteydenpito puolin ja toisin on jatkuu. Ja toiminta blogissakin vilkastuu.
Hienoa että tutkimusmaailman tietoa siirtyy bisneksen puolelle.
Odotan huikeita uusia tuotteita ja palveluja:)
Onnea uudelle työuralle!
Peter