Minulla oli ilo avata Kouvolan taidemuseo Poikilon näyttely Kosketuksissa tammikuun lopulla. Mukaani lähti Naksu norsutoimittaja. Näyttelyn teema innosti. Minua, neurologia ja aivotutkijaa, ovat kädet ja jalat erityisesti kiinnostaneet. Ihmisellä on aina mukana uskomattoman monipuoliseen toimintaan – erikseen ja yhdessä — kykenevät kädet ja jalat. Omin jaloin voi taivaltaa pitkiä matkoja. ”Kättä päälle” on sinetti ihmisten väliselle sopimukselle. Käden heilautus tervehtii tai hyvästelee, joskus uhkailee.
Ihmisen käsi – käsittämättömän monipuolinen
Ihmisen käsi on kiehtova mahdollistaja. Käsien avulla ihmisen ajatuksissa muovautuvat ideat muuttuvat todeksi. Käsien työstäessä ideaa ihminen samalla ajattelee. Ainakin minulle käy niin, että ideani voikin saada ihan erilaisen toteutuksen kuin, mitä alussa ajattelin.
Kädet muovaavat, vispaavat, rapsuttavat, puristavat, pyörittävät, venyttävät, sivelevät, tarttuvat. Eri materiaalit saavat käsien käsittelyssä käsittämättömän upeita, mielikuvitustani innoittavia muotoja. Pelkkä käsi voi olla taikoja tekevä työkalu. Käsien avulla kynät, pensselit, virkkuukoukut, kutimet, veitset, taltat, kirveet, ruuvimeisselit ja lukuisat muut työkalut loihtivat puusta, paperista, langoista, kankaista, savesta, esineitä ja tavaroita käytettäväksi, katsottavaksi, kosketeltavaksi.
Ihmisen kämmenen tuntoaisti on herkkä. Silmät suljettuna tuntuma kädessä olevaan materiaaliin tai esineisiin saa uusia ulottuvuuksia. Käden avulla tapahtuvalla kosketuksella on tärkeä merkitys, kun ihminen työstää käsillään.
Huomaan piirtäväni käsieni avulla ilmaan muotoja, kun sanoja idea-aihion kuvaamiseen ei vielä ole. Käsi alkoi kiehtoa minua uudella tavalla tyttärenpoikani Kasperin vauva-aikana. Huomasin, miten hän vatsalla ollessaan saattoi pitkäksi aikaa jäädä sivelemään lattiaa ja vieressä olevaa mattoa. Uudestaan ja uudestaan hän tutki ja ihmetteli kädellään pintojen erilaisuutta.
Taitavat jalat
Jalkapatikassa ikiomalla kulkuvälineellä. Ihmisen jalalla on muitakin tehtäviä kuin liikuttaa meitä. Jalkapohja aistii pinnan muotoja, kohoumia, hiekan karheuta ja pehmeyttä, soran teräväreunaisia kiviä, puupintojen tuntumaa jalkapohjassa. Isovarpaalla piirtelen hiekkaan kuvioita pikku-Kasperin kanssa. Katselemme veden kostuttamien jalkapohjien kuvioita laiturilla. Joillakin ihmisillä on niin taitavat varpaat, että niiden pinsettiote vetää vertoja käden peukalon ja etusormen pinsettiotteelle. Varpaiden otteessa pysyvät silloin erilaiset työkalut.
Käsien ja jalkojen taitojen jalostuminen on käytännön esimerkki aivojen muovautumisen kyvystä, jolla ei ole parasta ennen päivää.
Koskettavaa taidetta Poikilossa
Kuvataiteilija Tuuli Autio käsittelee puuta monin eri tavoin. Puunrunko saa uusia muotoja. Hänen käsissään puun kuoren alta kuoriutuu esille piilossa ollut puun oma taideteos. Se kutsuu koskettamaan, sivelemään pintaa. Lattialla oleva Taival teos on veistosinstallaatio, joka koostuu eri tavoin työstetyistä puupinnoista. Ne ovat kuin pitkospuut ja kutsuvat kävelemään niitä pitkin paljain jaloin. Onko pinta karhea vai pehmeän liukas, hierovatko nystymäiset kohoumat jalkapohjiani. Lankun päällä saa tuntuman myös omaan tasapainoon.
Lapsuudesta muista katsoneeni makuuhuoneen puukattoa ja oksakohtien erilaisia muotoja. Niissä näin loikkivia jäniksiä, lintuja, pilviä, puiden syiden muodostamia viivapolkuja. Katsellessani Tuulin töitä muistot, jotka ovat tallessa aivojeni tapahtumamuistissa, tulevat pintaan. Näen itseni pikkutyttönä ullakkohuoneessa ihmettelemässä puukattoa.
Tekstiilitaiteilija Soile Hovilan kudotut gobeliinit kutsuvat katselemaan teoksia läheltä ja kaukaa. Värien rikkaus lumoaa. Kun siirrän katsettani pitkin teosta, lankojen lomasta nousee esille eri asioita, kun malttaa antaa katseensa viipyilevästi kulkea eri puolille teosta. Sivelen käsilläni Kammattu virta teosta 2024 eri puolilta.
Koskettava näyttelyn jälkeen, katson Helsingin Keskuspuiston metsäkävelylläni metsää uusin silmin. Koskettelen sammalta, puiden runkoja, metsäpolulla ihastelen puunjuurien muotoja
Kuvanveistäjä Tiia Matikaisen keramiikkaveistosten ympärillä on ihan pakko kävellä ympäri; pysähtyä katsomaan niitä eri puolilta. Tiia työskentelee kirjaimellisesti kädet savessa. Hän muovaa, kaivertaa, kynäruiskulla värittää pintoja. Pysähdyn katselemaan veistoksia eri puolilta. Löydän joka katsekulmassa veistoksesta uutta. Veistokset hivelevät silmiä, kutsuvat koskettamaan.
Kasperin pienet, kumisaappaiden suojaamat jalat läpsyttävät kuravettä. Hänen ihmetellessä sateen jälkeen ilmaantuneita vesilammikoita kuoppaisella hiekkatiellä, minä tutkailen vieressä olevaa metsämaastoa ja kuvittelen niistä veistoksia.
Taiteilija Melissa Sammalvaaran eri materiaaleilla toteutetut ryijyt avaavat minulle, norsujen virkkaamiseen hurahtaneelle, käsityöt uudessa valossa. Ryijyjen solmitut langat, eri materiaaleilla neulotut ja tuftatut pinnat, runsas värien ilottelu ja teosten kolmiulotteisuus ihan vaativat pysähtymään. Koska ihmisen näkökenttä on rajallinen ja erityisesti tarkan näkemisen alue pieni, silmiä on siirrettävä kohteesta toiseen. Tämän ns. katsepolun varrelta ihminen kerää aistitietoa, joka näköratoja pitkin kulkeutuu aivojen käsittelyyn. Eri katsepolkuni kulkevat pitkin ryijyteosta ja jokaiselta polulta löytyy uuttaa.
Saa koskea
Osaa teoksista sai tunnustella käsillään ja mikä toi uuden ulottuvuuden katsomiseen –näkemiseen. Tässäkin huomasin, että käsi on ajattelun jatke. Käsituntuma teokseen siivitti mielikuvitustani uusille ajatuspoluille. Taival teokseen sai myös jalkakosketuksen. Jalkapatikassa minulla vasta nupuillaan oleva ideat alkavat kypsyä – uusiakin syntyy.
Mukanani ollut Naksu toimittajanorsu oli aivan täpinöissään, kun sai teoksiin monipuolisen lähituntuman.
Video taiteilijoiden työskentelystä on oikea helmi
Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten erilaiset taideteokset syntyvät. Näyttelyssä on upea video, joka kertoo jokaisen taiteilijan tavasta työskennellä. Se avaa työvaiheiden yksityiskohtia. Miten käsiä käytetään, eri materiaaleja valitaan ja minkälaisia työkaluja taiteilijat käyttävät, kunnes päivänvalon näkee valmis teos. Video omalta osaltaan lisää minun, katsojan, ymmärrystä siitä, miten kehollista työskentely on. Näen kuinka ajatukset, luova ongelmanratkaisu – ideointi – ovat koko ajan mukana tekemisessä.
Lämpimät kiitokset museon johtajalle Anu Kasniolle kutsusta toimia näyttelyn avaajana. Muistelen tätä tammikuun lopun päivää usein. Kosketuksissa näyttely on avoinna 26.4. asti. Toivottavasti moni ihminen on löytänyt tiensä museolle.
