Norsutoimituksen Fantti-norsun kanssa kävimme tapaamassa Hilkka Karvista Foibekartanolla. Hän lukee näkövammaisille äänikirjoja ja oli luvannut kertoa meille tästä tarkemmin. Hilkka aloitti lukemisen noin vuonna 2003 ja 78-vuotiaana lukee edelleen. Hän on nähnyt omin silmin teknologian kehityksen tällä saralla. ”Moni näkövammainen haluaa juuri minun lukevan kirjan”, kertoo Hilkka. Kaupalliset äänikirjat eivät ole poistaneet lukupalvelun tarvetta.
Tutustuin Hilkka Karviseen, kun Foibekartanon monet seniorit jakoivat kokemuksiaan kirjaamme ”Treeniä varttuneelle mielelle ja keholle”. Hilkka toimi kirjamme myös kirjan esilukijana. Olen käynyt hänen kanssaan kiinnostavia keskusteluja elämästä. Minä olen Hilkkaa 7 vuotta nuorempi, joten meillä on molemmilla kokemuksia monilta samoilta vuosikymmeniltä.
Hilkka työskenteli vv. 1977–2009 Osuuspankkien Keskuspankissa sihteerin tehtävissä Hän huolehti 3 – 4 osuuspankkitarkastajan tarkastustöiden sujumisesta. Mietin, että Hilkalla oli työtehtäviin liittyvät langat käsissä. Hilkka on osaltaan nähnyt tietotekniikan jalkautumisen toimistotyöhön ja miten suorat kontaktit ihmisiin vähenivät ja aika näyttöruudun äärellä lisääntyi.
”Mä uskon sattumiin”.
Kesken työpäivän ponnahti yllättäen näyttöruudulle Näkövammaisten Liiton Lukupalvelun info, kertoo Hilkka. Siinä etsittiin kirjojen lukijoita näkövammaisille. Hilkka toimi jo silloin harrastajateatterissa ja innostui kirjojen ääneen lukemisesta, koska se tarjosi mahdollisuuden tutustua kirjallisuuteen ja antoi samalla mahdollisuuden harjoittaa omaa puhetapaa ja artikulointia.
Hilkka lukee kotona. Alkuvuosina oli vierashuoneen lukupisteessä nuottiteline, johon oli kiinni teipattuna mikrofoni. Kirjat luettiin sanelukoneella nauhoille, jotka olivat usein vanhoja, useamman kerran käytettyjä ja juuttuivat usein kasetilla. Niitä piti työläästi kelata edestakaisin.
Nykyisin tietokoneella oleva lukuohjelma helpottaa lukemista. Lukiessa tietokoneen näytöllä näkyy mm. puheäänen volyymi sekä ohjelmaan siirtyvä äänitysraita. Selkeä artikulointi on tärkeää. Lukiessa Hilkka kuulee koko ajan myös oman puheensa. Kuulokkeiden ja mikrofonin ansiosta mahdolliset taustaäänetkään eivät enää häiritse.
Naksu norsutoimittajan kanssa tein lisäjuttukeikan Hilkan kotiin. Hän näytti meille lukunurkkansa ja miten äänikirjojen lukeminen nykyään tapahtuu lukuohjelman avulla.
”Ei pidä lukea, jos ei tee mieli lukea”.
Hilkka lukee mielellään kirjoja, joilla ei ole deadlinea; keskimäärin 2–3 kirjaa vuodessa. Äänikirjaa lukiessa ei saa näytellä esimerkiksi vuorosanoja. Lukijan ääni on tärkeä. Eri kirjan lukijoiden äänet eroavat toisistaan ja kuuntelijoilla on omia lukijamieltymyksiä. On kuuntelijoita, jotka pitävät erityisesti Hilkan äänestä ja lukutyylistä ja heiltä tuleekin uusia, Hilkkaa ilahduttavia lukupyyntöjä.
”Päivän mittaan ääni alkaa ”soljua”.
Hilkka lukee yleensä noin tunnin jaksoissa. Tärkeintä on, että äänikirjan kuuntelija ei koe, että kirjan lukija on pitkästynyt. Näkövammaiset havaitsevat herkästi lukijan väsymyksen.
Heti aamusta ei ole hyvä lukea. Äänen huolto on tullut luontevasti jokapäiväiseen elämään jo nuorena. Hilkka on lapsesta lähtien laulanut useassa kuorossa, joissa äänen avaaminen on tullut tutuksi. Nykyään sekä teatteriharrastus että äänikirjojen lukeminen pitävät omalta osaltaan huolta puheäänestä.
Hilkan tavasta puhua selkeästi, pehmeästi ja sopivan kuuluvasti, huomaan hänen luontaisen hyvän puheäänen hallintansa olevan edelleen hyvässä kuosissa.
