Saimme 4T videopodcastin vieraaksi Terveysteknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Saara Hassisen. Hän kertoi, että Suomen vienti toimialalla saavutti viime vuonna uuden ennätyksen, 2,79 miljardia Euroa. Kasvua edellisestä vuodesta oli kahdeksan prosenttia. Hyvä uutinen, joka sai yllättävän vähän näkyvyyttä. Toimiala on tärkeä video-podcastimme kaikille 4 T alueille: Terveys, Toimintakyky, Talous, Työ.
Suomi vie enemmän kuin tuo, kertoo Saara. Alan viennin ja tuonnin erotus viime vuonna oli 1,2 miljardia euroa. Maaliskuussa julkaistu tiedote kertoo, että parinkymmenen viime vuoden aikana on kertynyt yli 18 miljardin viennin ylijäämä. Kansantaloudellisesti Suomelle jää siis viennistä rahaa. Maahamme virrannut raha on luonut työpaikkoja, rahoittanut alaa palvelevaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä investointeja. On resursseja innovoinnille, uudenlaisten ratkaisujen syntymiselle.
Lääketieteen kandidaattina 1970-luvulla olin kesätöissä laboratoriossa. Tarvittava verimäärä laboratoriotutkimuksia varten oli nykyistä huomattavasti suurempi. Piti tarkkaan miettiä, kuinka paljon voidaan turvallisesti kerralla ottaa potilaasta verta lasiputkiin. Kahvitauolla eräs kemisti visioi, että tulevaisuudessa robotit hoitavat näytteiden analyysit. Näyteputket kulkevat kiemurrellen jonossa analytiikkaratoja pitkin. Me muut naureskelimme tälle hullutukselle. Nyt automaation käyttö on laboratorioiden arkipäivää ja niitä päivitetään uusilla ratkaisuilla.
Erikoistuessani 1980-luvulla neurologiaan HUS:ssa mm. laboratoriotutkimusten tulokset, sydänfilmi ja aivosähköfilmi (EEG) olivat paperiversioina potilaan paperisen sairaskertomuksen välissä. Tänä päivänä ne ovat digitaalisessa muodossa, ja potilaiden luo tuleva lääkäri katsoo näytteet kärryn päällä olevalta tietokoneen näytöltä.
Saara Hassinen korostaa eri mittalaitteilla kerätyn datan tärkeyttä, ja miten sitä hyödynnetään terveydenhoidon eri osa-alueilla. Mietin, että meillä on valtava määrä digimuotoista dataa yksittäisten ihmisten terveydestä, sairauksista ja hoitoratkaisuista tallennettuna eri data-alustoille ja tallennustilaa piisaa. Digitaalisen seurantadatan kerääminen henkilöstä on mahdollista. Isona esteenä on tällä hetkellä se, että henkilöstä kertyvä data ei siirry hoitopaikasta toiseen.
Digi-Kiti
Olen vuosia unelmoinut digi-Kitistä, joka olisi minun lääketieteellisestä digidatastani jatkuvasti päivittyvä Kiti -digikaksonen. Saara on yli 10 vuotta peräänkuuluttanut integraattoria, joka nivoisi yhteen eri mittalaitteilla ja eri terveyden- ja sairaanhoidon yksiköistä kerätyn datan. Tämä ei vieläkään ole toteutunut. Niinpä Digi-Kiti on edelleen unelma. Minusta tällainen digikaksonen pitäisi saada kaikista kansalaisista. Ihminen on itsensä kontrolli, kun uusia tutkimustuloksia voidaan nopeasti verrata hänen digikaksosen tietoihin. Näin voidaan toteuttaa sairauksien ennaltaehkäisyä, varhaistunnistusta, hoidon valintaa ja sen tehon seurantaa. Minä ja kollegalääkärini tiedämme, että tietty hoito sopii ja tepsii yhden potilaan kohdalla, mutta ei toisen. Digikaksosen avulla voidaan hoitoja yksilöllisesti räätälöidä.
Esteenä tälle unelmalleni on edelleen se, että hyvinvointialueet eivät halua jakaa dataa keskenään. Jokainen kehittää omia SOTE ratkaisuja ja tietojärjestelmiä. Vaivaako niitä ”Not invented here tauti”, kysyy Saara.
Kun data ei siirry terveydenhuollon yksiköiden välillä tehdään myös turhia tutkimuksia. Koska ei ole yksittäisestä henkilöstä käytössä aiemmin kerättyä dataa, johon uusia tuloksia voidaan verrata, sairauksien varhainen tunnistaminen on hankalaa.
Ymmärrän huolet siitä, ettei mikään digidatan murunen joudu vääriin käsiin. Kyperturvallisuus on tärkeä osa lääketieteellisiä tietojärjestelmiä ja data-alustoja. Sen sijaan että rakennetaan sellaisia muureja, että mikään tieto ei kulje, tarvitaan mielestäni data-salapoliisi-sovelluksia. Ne vahtivat, että ihmisen tallennettava digitaalinen terveysdata tulee luotettavalta taholta, mikään taho ei pääse niitä näpelöimään ja eivätkä tiedot joudu vääriin käsiin. ”Datasalapoliisien” valppaus ei saa misään vaiheessa herpaantua. Tietoturvaa pitää vahtia 24/7.
Jos potilas ei luota eikä halua jakaa itsestään tietoja, hänellä on siihen oikeus. Silloin pitää hyväksyä se, että hänen omien sairauksiensa hoito vaarantuu, jos esimerkiksi puuttuu tieto lääkeaineallergioista.
Lisää kasvunälkää
Saaraa huolestuttaa se, että startup yrityksistä liian moni ei halua kasvaa. Martti kysyy, tyydymmekö liian vähään? Pohdin, onko maailman onnellisimmaksi leimattu Suomi maineensa vanki. Kyllin hyvä riittää.
GDPR (General Data Protection Regulation, yleinen tietosuoja-asetus) rajoittaa T&K toimintaa. Olemassa olevaa dataa ei voida käyttää uusien lääketieteellisten ratkaisujen tutkimiseen. Vuodesta 2018 EU-maissa voimassa ollut asetus antaa paremman suojan ihmisen henkilötiedoille ja keinoja hallita omien tietojen käsittelyä. Saaran kokemuksesta Suomessa tulkitaan vielä poikkeuksellisen tiukasti GDPR:n säännöksiä. Se asettaa suomalaisen tutkimuksen eriarvoiseen asemaan.
Turvallisuus on lääketieteessä erittäin tärkeätä. Kun terveysteknologian uudenlainen prototyyppi on kehitetty ja sen toimivuus testeissä todettu, ei suinkaan olla vielä maalissa. Ennen kuin ovat avautuvat markkinoille on käyttöturvallisuuden lisäksi huomioitava potilasturvallisuus, GDPR:n asettamat vaatimukset ja kyberturvallisuus. Myös vastuullisuuden merkitys kasvanut.
Startuppien ongelmana on ylittää kynnys T&K toiminnasta kaupallistamisen vaiheeseen. Kaupallistaminen on vähintään yhtä iso prosessi kuin lääketiedettä palvelevien ratkaisujen kehittäminen. Jo tämän vaiheen rahoittajien löytämisen työmäärän ajattelu voi tappaa innon kasvattaa yritystä. Kasvunälkä vaatii vahvaa uskoa tuotteeseen, muuten motivaatio hiipuu.
Muistelen, kuinka TKK:n, nykyisen Aalto yliopiston, Kylmälaboratoriossa MEG menetelmän kehittämiseen liittyen isäni Olli V. Lounasmaa matkasi mm. ympäri Eurooppaa mukanaan ”salkku”, jonka avulla MEG menetelmää esitellä. Audienssit olivat luokkaa 5 minuuttia ja suomalaisen ministerin luona viivyttiin kokonaista 2 minuuttia. Saara kertoo, että mm. MEG:in kehittäminen hyötyi silloisesta SITRA:n pääomasijoitustoiminnasta. Nyt sitä ei enää ole ja mm. Business Finland pitää tiukasti kiinni siitä, että rahoitus on tarkoitettu T&K vaiheeseen.
Suomea pitäisi markkinoida uudella tavalla
Usein kuulee väitteen, että Suomen väestöpohja on liian pieni tämän päivän tutkimushankkeille ja tekoälyn hyödyntämiselle. Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Suomen pitäisi pitää enemmän meteliä itsestään, toteaa Martti.
Suomessa on lukuisia biopankkeja eli lääketieteellisiä tietovarantoja. Niihin tallennettu tietoa voidaan monipuolisesti hyödyntää lääke- sekä terveystieteen eri alojen tutkimuksessa. Niihin kertyy jatkuvasti lisää dataa ihmisiltä, jotka ovat antaneet suostumuksen oman datansa tallentamiselle. Suomen biopankkien osuuskunta FINBB on myös eurooppalaisen biopankkiverkoston BBMRI_ERIC kansallinen koordinaattori.
Totesimme yhdessä, että Suomea pitäisi markkinoida uudella tavalla. Täällä on korkeatasoinen tutkimus eri aloilla, tutkimusmyönteisiä kansalaisia. Töitä voi tehdä monissa yrityksissä ja akateemisissa ryhmissä englannin kielellä. Tätä minäkin tuon esille, vaikka olen suomen kielen puolustaja.
Tulkkirobotti ulkomailta Suomeen tulleen hoitajan avuksi
Olen käynyt tapaamassa huonokuntoisia ystäviä sairaalassa tai palvelutalossa. Moni hoitaja on muualta Suomeen tullut ja hoitotyön suomen kielen perussanasto on hallussa. Eräs tuore esimerkki liittyy siihen, että yksisanainen keskustelu: – istu, nouse, makaa, syö, juo – ei riittänyt siihen, että päästään skarppi ja monia kieliä puhuva ihminen olisi osannut toimia. Hänelle olisi pitänyt sanoa: käänny makuulla ensin kyljelle, ota kiinni kaiteesta, kohota ylävartaloa, siirrä jalat sängynlaidan yli. Hae hyvä tasapaino istuessa. Sitten vasta aloita syöminen. Seurasin näitä ruokailutapahtumia ja miten sekä potilas että hoitaja frustroituivat. Jos hoitajan apuna olisi ollut tulkkirobotti, asiat olisivat – väitän – sujuneet paremmin.
Miksi automaatiosta ja robotiikasta puhutaan useimmiten pelotellen ja negatiivisesti. Julkisuudessa tarjotaan aina vain ratkaisuksi lisää ihmisiä, toteaa Saara. Muu hoivaratkaisu koetaan negatiivisesti: ihmiset ovat teknologian armoilla. Onhan lääkeannostelijakin eräänlainen robotti, toteaa Saara ja jatkaa: “Japanissa robotti kuuntelee väsymättä muistisairaiden juttuja ja on erittäin pidetty kaveri”.
Mikään määrä hoitajia ei riitä tarkistamaan useita kertoja vuorokaudessa, onko potilailla tai hoivakodin asukkailla kaikki hyvin. Tämän työn voisi hoitaa hoivarobotti. Näin hoitotyötä tekeville ihmisille jää aikaa keskustella hoidossa olevien kanssa ja rakentaa luottamusta. Aivan uusia asioita, jotka vaikuttavat ihmisen vointiin, voi tulla esille. Vuorokauden ympäri väsymättömästi osastolla kiertävä hoivarobotti edistää mielestäni myös hoitajien jaksamista.
Terveysteknologia kotona pärjäämisen apuna
Digitaalinen teknologia voi myös parantaa yksityisyyttä. Kun omasta hygieniasta huolehtiminen alkaa olla hankalaa, ns. äly WC-istuin, joka pesee ja kuivaa, olisi oiva apu. Kotona kaatuminen huolestuttaa monia ihmisiä. Pelko pärjäämisestä lisää turvattomuutta. Mistä saan apua, jos olen yksin kotona? Itselleni haluaisin tulevaisuudessa videokamerat kotiin sekä älylattian ja vaikkapa tuoliin, sänkyyn tai jääkaappiin sensoreita, sen lisäksi, että käytössäni on sopivat mukana kulkevat mittalaitteet.
Saara toteaa, että kotona tapahtuva videointi on tänä päivänä kielletty. Ihmiset eivät halua, että heitä vahditaan. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että video tai liiketunnistin menee päälle vasta sitten, kun muu turvalaite kertoo, että ihminen on kaatunut. Videon avulla voi sitten omainen tai pelastustoimintaa koordinoiva taho arvioida, missä kunnossa lattialla makaava ihminen on. Pitääkö paikalle lähettää ambulanssi pikavauhtia vai onko tilanne vähemmän kiireinen? Tässä tilanteessa voisi maassa makaavalle ihmiselle antaa kaiuttimen tai korvakuulokkeiden kautta toimintaohjeita tai rauhoitella häntä: tulossa ollaan.
Itse lääkärinä olen monta kertaa toivonut, että minulla olisi videoyhteys huonokuntoisen läheisen kotiin. Henkilön luona oleva soittaa minulle ja kysyy neuvoja, kun yksinasuva vaikuttaa huonokuntoiselta. Ei kännykkäkuvasta tai videosta pysty tilannetta kunnolla arvioimaan.
Toinen yleinen huoli läheisillä liittyy siihen, että muistisairas ihminen eksyy ulkona. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla GPS-ratkaisu, jonka avulla heidät voi paikantaa. Minä en nykyäänkään lähde ulos ilman kännykkä. Etsi Kitin kännykkä toisi silloin minusta huolissaan olevat paikalle.
Hitain askelin maailmanluokan toimijaksi
MEG menetelmän kehittäminen kliiniseen käyttöön kesti kaiken kaikkiaan 50 vuotta. Aalto yliopiston kylmälaboratoriossa fyysikoitten, insinöörien ja lääkäreiden yhteistyönä saatiin ensimmäinen koko pään kattava MEG vuonna 1992. Osaksi potilaiden kliinistä tutkimusta MEG on tullut asteittain vasta 2000-luvulla.
Kulosaarelaisessa autotallissa aloittanut perheyritys, Planmeca, täytti juuri 50 vuotta. Yritys on kehittänyt monipuolisesti teknologioita hammaslääketieteeseen aina 3 D kuvantamiseen asti. Kartiokeilatietokonetomografiaa käytetään myös ortopediassa. Ja yritys on pysynyt Suomessa. Onnistuu maailmanvalloitus täältäkin.
Planmecan ja HUS-klinikan yhteistyönä on syntynyt ratkaisu kasvojen siirtoon. Ihmisen kasvojen luusto rakennetaan kokonaisuudessa uudestaan. Näitä on tähän mennessä tehty kahdelle potilaalle.
SOTE ja tietojärjestelmien viidakko
Mielestäni lääkärin ja sairaanhoitajan osallistuminen tietojärjestelmien kehittämiseen on kokopäiväinen työ. Sitä ei voi tehdä vähän, silloin tällöin, muun työn ohessa. Tietojärjestelmien iteroinnissa pitää testata ja kokeilla, todeta, mikä kaipaa jatkokehitystä tai ei toimi, vaan on syytä unohtaa. Käyttäjiä edustavien kokeneiden ammattilaisten tehtävä on testata järjestelmän ratkaisuja niitä jatkossa käyttävien kanssa ja viedä saatu palaute kehittäjäryhmälle.
Tietojärjestelmien ja niiden käyttöliittymien testaukseen tarvitaan mukaan myös terveyspalvelujen käyttäjiä, eri ikäisiä. Vaihtoehtona tulee perustellusti olla myös perinteinen vaihtoehto: puhelin, paperi ja kirje. Silti väitän, että digiratkaisuja voidaan, kehittää myös heille, joilla digitaitoja ei ole. Tähänkin pätee, ei ole parasta ennen oppimisen päivää. Halua tähän kehitystyöhön pitää olla sekä kehittäjillä että käyttäjillä. Ongelmien kauhistelu ja voivottelu eivät tässä auta.
Käyttöliittymä pitää irrottaa datasta, toteaa Saara. Datan standardit antavat tähän edellytykset. Esimerkiksi laboratorionäytteet tutkitaan tietyillä menetelmillä. Joten tulosten siirtyminen ja jakaminen eri hoitotahojen kanssa ei ole ongelma. Kyse on ”korvien välistä”, tahtotilasta. Hyvinvointialueiden hankintojen kriteereihin pitää saada digidatan sujuva siirtyminen.
Kriisin ehkäisy ei ole uutinen
Siitä, mikä meni pieleen, uutisoidaan, ei siitä, mikä meni hyvin. Rokotukset ovat hyvä esimerkki. Rokotteiden hyödyt ovat kiistattomat. Ilman niitä meillä olisi edelleen vaarallisia kurkkumätä-, tuhkarokko- ja polioepidemioita. Nyt rokotteista kieltäytyjät nauttivat rokotettujen antamasta yhteisön suojasta. Ulkomailta he sitten tuovat tuliaisina tauteja, joita meillä muuten ei enää esiinny. Tässä voi aiheellisesti kysyä, onko yksilön vapaus mennyt liian pitkälle vaarantaen yhteisön terveyden.
Saaralla on hyviä uutisiakin rokoterintamalta: Uusi rokotetutkimus on käynnistymässä: Vyöruusurokote saattaa lykätä dementian ilmaantumista. Noin 30 000 ihmistä rekrytoidaan hankkeeseen, jossa tätä tutkitaan tarkemmin.
Nykyhetki ja tulevaisuus
Saara on työurallaan nähnyt kuinka tärkeätä yhteistyössä eri yritysten ja yliopistojen välillä on luottamus. Sen saavuttamiseen menee jopa 3–5 vuotta. Tarvitaan perinteistä kasvokkain tapaamista ja yhdessä tekemistä. Niinpä. Luottamus ei rakennu kokouksissa, joissa näyttöruuduilla on vain kumppaneiden kasvoja
Saara toivoo, että kellotaajuus olisi nykyistä nopeampi lääketieteessä ja terveydenhoidossa. Pois ”varmuuden vuoksi ei ajattelusta;” mieluummin ” kokeillaan” moodissa.
Lapsista, nuorista ja vanhuksista kannetaan huolta. Keski-ikäisten työssäkäyvien terveys on huononemassa. Heidän terveyteensä tulisi kiinnittää enemmän huomiota. He ovat tulevia vanhuksia. Tällä menolla he ovat huonommassa kunnossa kuin nykyiset eläkeläiset. Luulisi heillä olevan intoa hyödyntää myös mukana kulkevaa terveysteknologiaa, vaikkapa askelmittaria liikuntaa ryydittämään.
SOTEN tavoite on sairaalan ovella, että leikkaus onnistuisi. Tavoite pitäisi olla toimintakykyiset ja työkykyiset yksilöt. Samalla voidaan kehittää kuntoutusta. Parasta tuottavuuden parantamista on sairauksien ennaltaehkäisy, summaa Saara
Kolmikkomme yhteinen toive on, että digiajan terveydenhoidon uusissa ratkaisuissa nähtäisiin enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia
