Tutustuin Fantti norsutoimittajan kanssa biljardin saloihin. Oppainani oli nelikko kokeneita pelaajia – Pentti Paakki, Markku Muhonen, Jorma Piironen ja Timo Virkajärvi. Foibekartanon biljardipöydän äärelle kokoonnuimme keväällä.
Pentti ja Markku ovat 83 -vuotiaita, Jorma 81 vuotta ja porukan kuopus Timo 73-vuotias. Pentti on tehnyt työuransa monipuolisena yrittäjänä, Markku huilistina eri orkestereissa, Jorma on YLE:n kuvaajana reissannut maailmalla. Timo kemian diplomi-insinöörinä tehnyt uran plasmavalmisteiden kehitystyössä.
Biljardipöydän äärellä, sain pikakurssin siitä, mitä eri pallot merkitsevät. Musta pallo on kasi pallo ja valkoinen pallo on lyönti pallo. Sitten on 7 kokonaan eriväristä ja 7 palloa, joissa eri värit ovat paksuna raitana. Miehet pelasivat kaksi kahta vastaan. Aluksi pallot ovat tiiviissä kolmiossa, johon aloituksessa lyödään valkoisella pallolla. Sen ymmärsin, että pelin aikana lyöntivuorossa olevan pitää kertoa, mitä palloa lyö ja mihin pussiin. Voittaja on hän/joukkue, joka saa ensin omat pallot pussiin ja viimeiseksi mustan pallon.
Näin aloittelijalle biljardin säännöt eivät jääneet muistiin. Niinpä kohdallani opetuksessa keskityttiin siihen, miten biljardikeppiä pidetään oikein peukalon ja etusormen välissä ja kuinka tähdätä lyöntiä kohdepalloon. Asentoani piti korjata monta kertaa. Sitten piti vielä osata arvioida vauhti, jolla kepillä lyödään palloa. Paljon muistettavaa ja haastava liiketaitojen kokonaisuus.
Peli vaatii silmä-käsitarkkuutta, käden vakautta ja koko keho jalkojen asentoa myöten oli liikkeen tuottamisessa mukana. Kun useamman yrityksen jälkeen sain ensimmäisen lyönnin sinne päin, miehet kannustivat: “Siitä se lähtee”. Pienoinen kihelmöivä jännitys ja onnistuminen. Lähes hihkuin innosta vaatimatonta suoritustani. Ymmärrän hyvin, että biljardin pelaamiseen voi jäädä koukkuun.
Biljardin peluu on monipuolista kehon, mielen ja aivojen treeniä. Pelaajat kävelevät ja pysähtelevät pöydän ympärillä. Taitavat samalla arvioida, miten toteuttaa seuraava lyönti. Biljardissa on paljon sääntöjä, joten pitkäkestoisesta muistista on pelin aikana kaivettava esille niin pelin teoriaan liittyvää kuin pelaamisesta käytännön kokemuksen myötä hankittua tietoa. Liikemuistissa on paljon erilaisissa lyönneissä hyviksi todettuja taitoja. Millä kulmalla pelikeppiä kannattaa pitää peukalon ja etusormen välissä? Kuinka kaukaa kurottaa, ja millä vauhdilla lyödä? Mihin palloon kannattaa tähdätä? Kehon hallinta lyönnin aikana on tärkeätä. Tasapaino ei saa H-hetkellä pettää.
Pelipöydän äärellä miehet keskustelivat, pohtivat sopivia lyöntejä. Kun oma vuoro tuli oli keskityttävä ja suunnattava tarkkaavuus omaan lyöntivuoroon. Huomasin, miten pelaajan katse kulki pöydällä olevia palloja tarkkaillen. Tähän liittyy ongelmanratkaisua ja – huomasin miesten puheista – välillä myös tietoista riskinottoa. Tietty lyönti olisi lähes takuuvarmasti onnistunut, mutta toinen lähestymistapa voisi johtaa vielä parempaan tulokseen. Pelipöydän palloja ”mittailtiin” ja arvelen, että lyönti käytiin mielessä läpi ennen sen toteutusta.
Pelin aikana miehet jakoivat kokemuksiaan aikaisemmista peleistä. Jatkuvasti läsnä oli myös uuden oppiminen – omasta sekä kanssapelaajien ratkaisuista. Tämän nelikon peli oli huumorin sävyttämää, yhdessä pelaamisen iloa.
Lyöntivuorossa olevalle pitää antaa lyöntirauha. Tätä häiritsi biljardikepissä roikkuva Fantti-toimittaja, joka halusi osallistua lyöntiin. Biljardi on taitopeli. Olenkin tämän lyhyen peliin tutustumisen myötä alkanut katsoa sen pelaamista elokuvissa uusin silmin. Olin aina, ymmärtämättömänä, ajatellut, että biljardipöydän äärellä palloja enimmäkseen huidellaan mailalla sinne ja tänne, oluttölkki kädessä ja tupakka suupielessä.
Biljardi on taito- ja strategiapeli. Siinä pitää etukäteen suunnitella lyöntiään ja miettiä, mihin palloihin tai biljardipöydän laitaan valkoisella pallolla liikkeelle saatettu pallo osuu. Pelikokemusta oli kaikilla. Ihailin, miten taitavasti pelaajat osasivat arvioida pallojen kulkua.
