Unelmatyö ja paskaduuni.
Nämä kaksi sanaa ovat nyt hip työelämäkeskustelussa. Inhoan molempia sanoja. Ne antavat yksioikoisen kuvan töistä ja ihmisistä. En tiedä yhtään työtä, jossa ei olisi jotain ikäviä piireitä tai sellaista, joka olisi pelkkä “paskaa” aamusta iltaan ja illasta aamuun. Hän, joka väittää toisin, ei tunne työelämän todellisuutta ja ruokkii puheillaan harhaista mielikuvaa siitä, että työelämässä on voittajat ja häviäjät. Ja kuka määrittelee paska- tai unelmaduunin ominaisuudet? Se, mikä on yhdelle myrkkyä, on toiselle toiveiden täyttymys. Joku käy töissä ansaitakseen rahaa, jolla toteuttaa unelma. On ihmisiä, jotka elävät unelmaansa työssään. On myös heitä, joille mahdollisuus ylipäätään tehdä työtä on unelma.
Työhön suhtautuminen on latautunutta. Jokin asia on työläs. Yrittäjä yrittää. Ain laulain työtäs tee. Tyhmä töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Rehellisellä työllä pärjää. Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman. Kuumankylmä tosiasia on, että työ itsessään on tärkeätä niin ihmiselle kuin yhteiskunnalle. Pitää puhua asiallisen intohimottomasti siitä, mistä on puute – ihan tavallisesta palkkatyöstä.
Hip inhokki -sanoja viljellään erityisen ahkerasti, kun kiritetään nuoria kiireesti aloittamaan yli 40 vuoden työuraa. Aluksi ihmetellään, miksi nuorelle oman tulevaisuuden suunta ei ole aikuisuuden alussa vielä valjennut. Seuraavaksi nuoria syytetään unelmien puutteesta ja kaiken huipuksi syyllistetään siitä, että heille kelpaavat vain unelmatyöt! Ei ihme, jos nuorten mielestä kaikkien asioiden aikuiset “asiantuntijat” ovat työttömyyden riivaamassa lama-Suomessa epäjohdonmukaisia viisastelijoita. Puhuvat pelkkää P:tä.
Minuakin tuo hesarin kirjoitus häiritsi. En vaan saanut sopivia sanoja järjestykseen kuvaamaan ajatuksiani, nyt ei tarvitse! Kiitoksia Kiti!
Heips Peter.
Miun pienen huoneen seinällä on mm. Erja Lyytisen, Jukka Tolosen Tasavallan Presidentti-bändin ja monilahjakkaiden muusikoiden Husbandin keikkailmoitukset täällä Imatralla vuosien varrelta.
Löytyy seinältä myös matkan varrelta poimimiani “helmiä”, kuten HelsinginSanoman yleisökirjoitus 20.12.2007:
“….tuottavuuden nousu ei lähde työntekijän selkänahasta vaan aivojen paremmasta käytöstä. Työtä ei tehdä entistä kovemmin vaan fiksummin.” Peter Rehnström
—-
Tänä päivänä tuo väitteesi saa entistä enemmän tukea mietittäessä,
miten ratkaistaan hyvinvointipalvelujen dilemma rahoituksen kaventumisesta yhtällä kun kysynnän kasvu on todennäköisesti “ex potentiaalista” , huoltosuhteesta poliitikot vaahtoavat ja Sote-uudistus enemmän kuin “takkuilee”. Toisaalla huvittaa vaahtoaminen työvoimapulasta…samanaikaisesti tänään meillä taitaa olla runsaat 300.000 immeistä, joiden päivien sisällöstä ilmeisesti lähes kaikille yhteisöjen jäsenille tärkeä aikaansaaminen eli työ puuttuu: työvoimapulako uhkaa Suomessa?
kiitoksia tuosta siun HS:n artikkelista: vien tässä omassa pienessä yhteisössä tätä sanomaa eteenpäin, kun niin usein kuulen sanaa..kiire,kiire…
Terveisin. Kallep Imatran suunnalta
Imatran kaupunki
Tietojohtaja,controller, KTT